Aihearkisto: Triathlon

Ironman Frankfurt recap

Frankfurter Allgemein kirjoitti että sunnuntaina 9.7.2017 on ”the longest day” viitaten siihen että jotkut triathlon-hörhöt tukkii keskustan ja tiet ja autolla ei pääse ajamaan joka paikkaan.

Ittellä oli the longest day, eikä kyseessä ollut se leffa jossa näytteli John Wayne.

Aamu alkoi huonosti nukutun yön jälkeen 3:50, unta oli ehkä tullut kaiken kaikkiaan joku 4-5h. No saa luvan kelvata. Nopeat aamutoimet ja aurinkorasvaamista jonka jälkeen brekkarille. 4:30 nopea aamiainen jossa pari leipää, mehua ja kaffe ja sitten bussille. Bussimatka meni aika sujuvasti ja T1:ssä oltiin hyvissä (5:30) ajoin ennen vaihdon sulkeutumista joka oli 6:15. Noin 5:40 tuli tieto jota age grouperit olivat odottaneet märkäpuvun käytöstä uinnissa. Virallinen veden lämpötila oli 24.1C eli meillä oli mahdollisuus uida märkkärillä, pro:t ui ilman.

Suuntasin T1:n vaihtoteltoille laittamaan märkäpukua päälle ja törmäsin Mikkosen veljeksiin joiden kanssa juteltiin vähän ennen uimaverran alkua. Kun ehdin rantaan niin aikaa oli vain muutama minuutti ennen kun vedestä piti olla poissa joten aikaa oli noin 200-300m kastautumiselle.

Rolling startissa menin 1:10-1:20 karsinan alkuun koska arvelin että uinnissa menee noin 1:10. Sitten odottamaan ja katsomaan prosarjan lähtöjä. Pro miehet lähti 6:30 ja naiset 6:32 liikkelle. AG:t starttasi 6:40 alkaen. Itte olin vedessä juuri ennen seitsemää ja nopeasti huomasin että olisin voinut olla vähän nopeampien kanssa uimassa koska ohittelin jengiä aika paljon ensimmäisen 1500m kierroksen aikana. Toisella kierroksella 2300m uinti oli tasaista ja mukavaa läpsyttelyä.

Uinti 1:08:31

”Nopea” T1 ja pyörälle. No nopea ja nopea, lähinnä niin että meni rauhallisen reippaasti eikä sählänyt niin pääsee reippaammin läpi.

Fillari lähti kivaan mäkeen menemään 180-200w tehoilla ja tuli samalla se normaali pseudo hyväfiilis että hyvin kulkee. Ja kulkihan se kohtuu hyvin ja aika tapahtuma tylsästi. Ajelin aika tarkkaan wateilla kiinnittämättä liikaa huomiota siihen mitä muut teki. Mitä nyt välillä piti päästä joistan ohi.

Ekalla kierroksella oli aivan luvattomasti pyöräsikailua, hirveetä beesaamista ja pahimmillaan seitsemän rinnan ajavaa pyöräilijää. Ja tuomarit vieressä! Tuli mieleen ihan Vuelta de IronmanBarcelona joka oli aivan törkeetä. No toiselle kierrokselle mennessä alko pena-kortit heilumaan ja oikeutetusti jengiä sakotettiin.

Oli kuuma! Joka huoltoasemalta pullo vettä (lähinnä päälle kaadettavaksi) ja pullo kokisvettä.

Noin 40km ennen maalia oikea reidenlähentäjä alkoi krampata, mietin että just just, suolatabuja olin kuitenkin vetänyt 1 per 30min ja se ei tainnut riittää. Tuplasin suola-annoksen ja himmailin 10km ja helpotti.  Vasta vikassa Heart brake hillissä reisi vihotteli uudestaan mutta pienellä asennon korjaamisella sain tilanteen hallintaan. Mietin että juoksusta tulee jännä. Fillarin viimeinen pultoistatuntia alkoi tuntua että olkapäät palaa ja mikään viilentäminen ei riitä. Aurinkorasvan teho oli loppu.

Fillari 5:41:17

Näin T2:n tullessa ”maailman kauneimman lipun” kuten Peter Selin aina mainitsee ja perheen lippua heiluttamassa. Piristi kummasti. Juoksuun mennessä oli aika epäselvää miten kroppa kestää kuumuuden. Varjossa oli silloin noin 30-32C, ei juuri tuulta ja ei juuri pilviä. Siis auringossa lämpöä oli selvästi enemmän. Fiilis oli kun olis mennyt haaleaan saunaan juoksemaan.

Alunperin oli miettinyt että lähden 10min juoksua ja 2min kävelyä taktiikalla heti alusta mutta kun reitin varrella oli noita huoltoasemia keskimäärin 2km välein, oikeesti osa oli lähes 1km ja toiset varmaan 2,5km välein, niin hölkkään asemalta toiselle ja jokaisella asemalla tankkaan ja viilennän. Vettä päälle ja hattuun +  jäitä puvun sisään etu ja takapuolelle. Tällä taktiikalla homma pysyi koossa 25km kohdalle jossa piti ensimmäisen kerran kävellä vähän.

25-32km oli hankalaa. Kuuma, jano, vessahätä, jomotti, kuumotti, kengät märät, hiertymiä, palaneet olkapäät ja niska. Hankalaa. Hölkkää-kävelyä-hölkkää-kävelyä. Kuuma.

Vikalle kierrokselle lähtiessä näin Erwinin kun hän oli kaartamassa maaliin ja hän muistutti että kolmas kierros on pahin. Näinhän se on. Tästä sain taas vähän lisää virtaa ja sain käännettyä kävely-hölkän hölkkä-kävelyksi. Eihän tosin toi ripeän kävelyn ja hitaan hölkän ero ole kun 30-45s/km ja 10bpm mutta niissä on huomattava henkinen ero.

Vihdoinkin 40km kohdalla sain viimeisen kierroslenkin käteen joka oli punainen. Puoli kilsaa tämän jälkeen mut ohitti pari saksalaista jotka myös oli menossa maaliin ja hyppäsin heidän beesiin. Näin vikat pari kilsaa meni yllättävän kivaa vauhtia 6:30-6:00 väliin.

500m ennen maalia Garmin kuoli! Se siitä Strava-merkinnästä sitten.

Parisataa metriä ennen maalia sienet pois puvusta ja hatusta, numero suoraan ja aurinkolasit ojoon lippiksen päälle.

Perhe kannusti maailman kauneimman lipun kanssa viimeisillä metreillä kun kaijuttimistä kuului ”Thoopii Thuomiinen aus Finland YOU ARE AN IRONMAN”! Oli pakko tuuletella.

Juoksu 5:21:00

Ironman Frankfurt 2017 : 12:20:20

Mitalli kaulaan ja athlete gardeniin. Siellä siviilikamat päälle ja yksi alkoholiton olut naamaan, koska oluthan on parasta palautusjuomaa. Eiks niin.

 

Mitä tästä opimme. Kuumassa juokseminen on hirveetä varsinkin jos on painava kaveri. Kuumaan pitäis pystyä totuttelemaan, helppoa Suomessa, ennen kuuman kelin kisoja. Laita aurinkorasvaa, 50 kerrointa, ennen kisaa ja joka välissä. Aurinkovoide kantsisi laittaa special needs kassiin fillarin ja juoksun ajaksi että voidetta voi lisäillä. Ja viimeiseksi ironman juoksu on ehkä henkisesti pahempi kun fyysisesti, mutta jos vaan liikkuu eteenpäin niin jossain vaiheessa matka loppuu. Embrace the suck!

Huomenna starttaa IMFrankfurt

Viimeksi kun olin valmistautunut täyden matkan triathloniin, IM Barcelonaan, kävi huono tuuri kun sain flunssan kisaviikolla ja nimen kohdalle kirjattiin DNS. Huomenna olisi henkinen ”revanssi” tiedossa täydestä matkasta.

Valmistautuminen on ollut haasteellista tähän kisaan, syksyn pitkä sairastelu vei pohjakunnon ja viime vuonna diagnosoitu rasitusastma on hankaloittanut tekemistä huhtikuusta asti. No selitykset on selityksiä. Totuus on se että vuoden vaihteesta vappuun meni pohjien uudelleen rakentamisessa ja siitä sitten pyörähti käyntiin 7 viikkoinen valmistautumisohjelma josta oli mainintaa jo aikaisemmin.

Valmistava build onnistui aika hyvin ja Vantaan triathlonissa sain kuitenkin rypistettyä ihan kelpo tasomittauksen. Ainoastaan viimeiset kevennysviikot on mennyt vähän niin ja näin.

Nyt jännittää se että kun huomenna on about 30C (ja mä isona jäbänä en tykkää kuumasta) että mitä toi lämpö tekee muutenkin rankan päivänä jälkeen juoksulle. Nyt on nimittäin todennäköistä että Langener Waldseen veden lämpötila on yli 24,5 ja meillä on edessä uinti ilman märkkäriä. Ittehän en omista SwimSkiniä joten pitää uida kisa-asussa tai tsimmareissa.

Huomenna nautiskellaan ja mennään lämmön mukaan!

Tsemiä muille Frankfurtin ja Rothin starttaajille!

Ainiin, projekti 10 000 askelta päivässä saavutti 200 perättäistä päivää eilen. Veikkaan että maanantaina saattaa tulla ensimmäinen päivä vähään aikaan jolloin askelia ei tule kokoon..

Ihmisen mieli on kyllä kumma

Nonniin, tässä taas on vierähtänyt pari kuukautta kirjoittamatta. Hirveesti ei mitään isoja läpimurtotreenejä ole ollut. Koska aerobiset treenit ei ole kulkenut suunnitellusti niin fiilis on ollut jossain määrin skeptinen yhdeksän viikon päästä olevaan IM Frankfurttiin.

Fillari olen ajanut säiden puitteissa. Aika paljon lenkeistä olen jyrännyt fat bikellä.  Kuukausi sitten sain ensimmäisen Veikkolaan suuntautuneen maantielenkin ajettua, 8.4. ja hetken juhlin että nyt alkaa maantiekausi mutta kotimaan kevät taas puuttui peliin. Takaisin fat biken päälle. Onnistuin jopa puhkasemaan fätin eturenkaan kaks viikkoa sitten kun päätin ajaa Bodomin ympäri sillä renkaalla. No onneksi silloin oli Bembölen Kahvitupa lähellä jossa lämpimässä saattoi venata  kyytiä.

Juokusua on ollut viikottain mutta aika hidasta tekemistä on ollut. Pari kertaa nyt yrittänyt ”avata tehoja” mutta parin kilsan päästä alkaa keuhkot viheltämään ja syke karkailee. Kevät on taas aktivoinut mulle diagnosoidun rasitusastman. Kun astma ei vaivaa koko ajan niin sen vähän niinkun unohtaa normitilassa ja sitten tulee joku vetotreeni vastaan..

No mutta eilen ajoin tuulesta huolimatta ensimmäisen pitkän, yli satasen, maantielenkin vanhaa Giro d’Espoo reittä ja ajo meni olosuhteisiin nähden oikeen kivasti. Keskarit ei tietenkään ole mitään superia mutta tuntuma oli aika hyvä ja väsähtämistä ei liikaa käynyt. Ajo oli 120km ja kesti 4h40m eli matka taittui noin 26kmh keskarilla. Jos olisin ajanut tempofillarilla niin ehkä keskari olisi ollut kilsan kaks nopeampi joka alkaa olla jo okei.

Eilisen lenkin jälkeen on sellainen fiilis että hei, tässähän on vielä puoltoista kuukautta hyvää tekemistä aikaa ja eiköhän jotenkin kisaan mennessä saa kondiksen ja tuntuman varsin ok:lle tasolle.

IM Frankfurttiin on 9 viikkoa ja 63 päivää!

Pieni flunssan poikanen ja Teskun kuntotesti

Helmikuun alkuun iski, taas, pieni flunssan tynkä. Yskitti ja pari päivää veti veteläksi ja kaikki kuormittava treeni jäi pariksi viikoksi taka-alalle.

Viime viikolla uskalsin tehdä ensimmäisen kuormittavamman treeniin 5 x n.250m juoksun muodossa ulkona. Se tuntui hirveeltä monellakin tavalla mutta flunssa ei vaivannut enään.

Tämä viikolla on onnistunut ihan ok treenaaminen mukana 3km uinti ja 10x400m juoksuvetoja minsan palautuksilla. Viikon laktaattimyrskyn kruunasi tänään tehty Teskun  kuntotesti. Testi on 5-6x1000m nousevalla rasituksella ja otetaan veritippa jokaisen vedon välissä maitohappotestiä varten. Tämä testi antaa testaushetekstä hyvän kuvan PK-VK-MK tasoista ja on hyvin tarkka ja luotettava.

Olen tehnyt Teskun testin aikaisemminkin mutta edellisestä mittauksesta on hetki aikaa. Aika tosissaan on kullannut muistoja ja ehkä myös se etten ole tehnyt käytännössä ollenkaan MK treenejä enään pitkään aikaan. Kun viimeiselleä kahdella kilsan vedolla mennään MK kynnyksellä ja sen yläpuolella, toka viimeinen noin kynnyksellä ja vimeinen km niin kovaa kun pääsee, niin laktaattimyrsky on aika kova. Ja kun en ole tehny MK vetoja niin isoon maitohappomäärään en myöskään ole tottunut. Ja maksimi hapot on todella höpön tuntuisita :D

Tänään, sarjassa pojat 41v, kellotin maksimisykkeet 192bpm:n. Tässä on hyvä esimerkki siitä että se paljon käytetty kaava 220bpm-ikä on maksimi antaa tuloksen joka heittää todella paljon todellisuudesta. Ittellä laskennallisen (179bpm) ja todellisen (192bpm) välillä on jo aika iso ero.

Älä koskaan luota laskennallisiin kynnyksiin tai mittareiden oletusrasituskynnyksiin. Mene asiantuntijan testiin ja selvitä oikeat kynnysarvot!

Pohjia kuntoon osa 2

Pariin viikkoon on tullut aika paljon käveltyä ja laitettua lihaskuntoa paremmalle tasolle. Ja tän kyllä huomaa yleisestä olotilasta.

Ensimmäinen uinti altaassa, lokakuun alun jälkeen, piti sisällään 10x200m minuutin palautuksilla ja yllätykseni tuntuma veteen oli yllättävän hyvä. Voimat vähän loppui kesken uinnin aiheuttaen tarpeettoman yrittämisen ja rentouden katoamisen.

Juoksu tuntui pitkästa aikaa jotenkin normaalilta ja sykkeetkin pysyi jotenkin kohtuullisilla tasoilla. Pieni takapakki tuli kun viikko sitten potkasin varpaani niin että keskivarvas (?!!?) turpos ja muuttui mustaksi. No viikko taukoa juoksusta niin eiköhän homma taas toimi tällä viikolla.

Läskipyörällä oon ajanut 1,5-2,5h lenkkejä viikonloppuisin ilman kummempaa eforttia. Tosin tää pääkallojääkeli aiheuttaa yllättäviä luikasteluita pikin ja poikin lähialueita…

Projekti IM Frankfurt etenee ihan hyvin ja suunnitelmien mukaan.

157 päivää to go.

 

2016 retro

No syksy ei sitten mennyt ihan suunnitelmien (ks edellinen postaus) mukaan. Treenimotivaatio katosi ja kolme pahempaa flunssaa torpeedoi loka- ja joulukuun. Kuukausittainen treenimäärä on ollut jotain 35h-40h aika tasaisesti pari vuotta. Lokakuussa oli 20 ja joulukuussa 13h… Määrän tipahtamisen lisäksi laatu siirtyi mukavan hötsän puolelle.

Ainoa mikä on pitänyt kohtuu hyvin on se että kävin On ramp -kurssin ja kerran kaksi viikossa on tullut vedettyä voima-HIIT-Crossfit tyylisitä treeniä. Näistä lihasvoima ja HIIT treeneistä on selkeesti ollut apua. Näissä on päässyt kokemaan sen kadoksissa olleen ”mä kehityn” fiiliksen.

Numerot vuodelta 2016 (vrt 2015):

  • kokonaistreeniaika: 344h (403h)
  • Pyörä: 3884km (4035km)
  • Juoksu: 775km (1219km)
  • Uinti: 39km  (58km)
  • Voima: 27krt (12krt)
  • Kävely: 194km (307km)

Juoksu noista on se jossa pahin takku on tullut viimeksi alle tonnin vuosi on ollut varmaan kymmenen vuotta sitten.

Tässä on faktat, tänään alkaa henkinen keskittyminen ja treeni kohti kesän Frankfurtin kisaa.

Lääkkeet treeniin:

  • Aktiivisuus takaisin tekemiseen, viikko treenitunnit talvellakin 8h+
  • Juoksua niin että se alkaa taas kulkemaan, eli tunteja jalanpäällä, vähän vetoja ja pitkät lenkit kehiin
  • Altaan pohjan kaakelia katsomaan pari kertaa viikossa, molemmissa drillejä, toinen vetoja ja toinen matkaa
  • Voimaa kroppaan sekä lajivoimana että salivoimana
  • Pää mukaan treeneihin, pois kaikki huonot, väsyneenä tehdyt treenit.

IM Frankfurttiiin on nyt 27 viikkoa.

Challenge Turku 2016

Kun päättää että ei kisaile tänä vuonna ja pitää vähän niinkuin välivuoden triathlonista. Tämä näyttää tarkoittavan sitä että kuitenkin ilmottautuu parille puolikkaalle ja osallistuu niihin aika heikolla treenaamisella. :D

Nyt saatiin ensikertaa, tietääkseni, ison kaupallisen brändin kisa tänne pohjolan perukoille! Kyse siis Challenge Turku, puolimatkan triathlonista. Kisa oli reinkarnaatio viime vuoden Turku Triathlon Weekend:iin jossa kävin rypistämässä viime vuonna puolimatkan PB:n kokoon.

Tänä vuonna tarkoitus oli kokeilla että saako omaa puolikkaan fillaria ajettua nopeammin kun aikaisemmin, onhan Feltissä nykyään kisaräyhäkkäät Zipp:n kiekot alla. Oletus oli että uinti ei tule olemaan yhtä hyvä kun edellisenä vuonna ja juoksu vaikuttaisi olevan samalla tasolla tai hieman hiekompi kun viimeksi. Oletus oli että jos 5h-5:15 tulee niin voi ihan tyytyväinen olla. Onhan viimeisen kolmen kuukauden aikana tullut juostua massiiviset 129km, uitua 12km.. No fillaria olen polkenut vajaa 2000km maaliskuun puolen välin jälkeen.

Asiaan!

09:00 lähti Ammattilaiset matkaan ja 09:03 miehet 18-44 välistä viimeisenä 09:08 loput. Normaalille alkulämmittelyille ei jäänyt aikaa joten päätettiin seurakavereiden kanssa iskeä juttua lähtöä odotellessa niin että siinä tuli lämmin. Ainakin vähän.

Turun alueella oli satanut kohtuu runsaasti kisaviikolla ja sen kyllä huomasi Aurajoen virtauksessa.  Se oli selkeästi reippaampi kun edeltävänä vuonna. Mutta kuten Alex Stubb lähdön haastattelussa sanoi, tänäkin vuonna, että ”on se hieno kokemus uida Aurajoessa luvalla ja selvinpäin”.

Ryhmittäydyin vasemmalle ja kohtuu eteen ajatellen että hätäisimmät voi rynnätä liikkeelle ja hitaat on takana. Tööt kaikui, pää alas ja pesukoneeseen. Aika kiva kuhina oli ensimmäiset parisataa metriä jossa jonkun jalka oli vähän väliä kädessä tai joku hylje ajautui kylkeen halaamaan. No eipä tässä oltu ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Rauhassa vaan ja kauhoo menemään niin matka taittui. Yritin keskittyä Sebastianin antamaan kommenttiin että liuttaa kättä noin 30cm syvyydessä eikä pinnan tuntumassa niin saa paremmin nostetta uintiin. Ekat poijut ja 90 astetta oikeaan, Auran poikki uintiin ja heti perään 90 astetta oikeaan ja alajuoksuun. Alkoi olla väljempää uida ja jono oli venynyt sellaiseksi että jokainen ui oman nopeuden mukaan. Jo kohta ohitettiin Suomen Joutsen, ihan mahtava uida vanhan puu fregatin ohi murtovedessä. S/S Borean kohdalla kaksi kännöstä oikeaan ja alkoi viimeinen rypistys rantautumiseen. Ensimmäinen ”hätä” tuli kun alkoi tuntua että uimalasi alkaa irrota päästä – ”onks uimalasit hajoamassa?”. Päässä pysyi rampille asti ja pystyi huokasemaan helpotuksesta.

Uinti 32:33 / ikäluokan sijoitus 12. Wohoo!!

DSC_5930
© Jussi Paasio Voishan sitä joskus yrittää olla ilveilemättäkin, mutta miksi turhaan..

T1 oli tehty pyöräpussi ja vaihtoteltta meiningillä joka tietty on vähän hitaampaa kun oman pyörän alla oleva vaihtoboksi, jota kyläkisoissa paljon näkee.

© Jussi Paasio Ja mitä siitä irvistyksestä mä sanoin?
© Jussi Paasio
Ja mitä siitä irvistyksestä mä sanoin?

Sitten rassihommiin ja sopivasti alkokin tihuttamaan ja maa oli kostumassa ja märkä.

Alku kaupungista ulos oli aika suoraviivaista, paitsi että pari ratakiskot ylitettiiin. Jälkeenpäin harmikseni kuulin että monet oli kaatunut sateenliukastamissa kiskoissa! Urheilijoiden turvallisuus pitää olla prio 1 näissä hommissa ja varmasti ensi vuoden kisassa tämä on otettu jotenkin huomioon. Vaikkapa jos kaupan kumimatolla peitettäsiin kiskot.

Fillari oli märkää ja aika ikävää. Pelotti ajaa kovaa uudella asfaltilla ja sateella. Keli tosin on sama kaikille. Päätin luottaa watteihin ajossa ja ajaa samoilla tehoilla mitä kuukausi aijemmin Jöngköpingissä oli ajanut. Reitti oli tehty kolmesta 24,5km lenkistä ja siirtymistä. Ekalla lenkillä sai ajaa aika rauhassa keskarin noustessa sinne 35-40km/h välille. Samaa tahtia eteenpäin toinen kierros jonka lopussa noin 7 hlön ajoryhmä (ei beesannut) meni ohi ja nappasin siitä junasta kiinni. Juna katkesi kahdeksi palaksi aika nopeasti ylämäkivoittoisen pätkän alussa. Vaikka ei beesaa, eli aja toisen takana niin että saa siitä ilmanvastuksen takia apua, on paljon helpompi ajaa ryhmässä jossa kaikki ottaa vuoron vetohommissa ja näin koko porukka pitää kovempaa vauhtia koossa. No sillä vedolla tultiin vika 10km tultiin 38km/h keskarilla. Just se mitä kannattaa tehdä ennen juoksua :D

Vauhti hidastu viimeisillä ajokilsoilla ratakiskojen ylityksen ansiosta ja Garmin pysähtyi lukemiin 91,1km (virallinen matka noin puoli kilsaa lyhyempi) ja 2h29m27s => 36,6km/h average puolimatkan fillarisuorituksena.

Tyytyväinen!!

Juoksu lähti taas hieman tunnottomasti liikkeelle mutta ainakin alussa tuntui hyvältä. Juoma-asemalta Redbull (antaa kuulemma siivet) naamaan ja menoksi. Sade loppui ja vellova kuumuus alkoi muodostumaan. Ensimmäinen juoksurundi (noin 5,5km) meni kivasti ja vauhdit näyttivät olevan 5:04 luokkaa (ei muuten varmaan ollut noin kovaa). Seuraava rundi vähän hitaammin 5:18 (virallisesti) kun pysähdyin kaikille kolmelle huoltopisteelle. Kolmannelle kierrokselle lähdettäessä aloin törmäillä seura ja some tuttuihin.

© Jussi Paasio Irivistys alkaa muttaa muotoaan
© Jussi Paasio
Irivistys alkaa muttaa muotoaan

Jokaiselle huoltopisteelle piti pysähtyä ja ottaa urkkajuoma ja vesi sekä yksi vesi päähän viilennykseski. Vauhdit himmeni ja virallinen kolmas kierros oli 5:25 keskarilla. Viimeiselle kierrokselle kun pääsi niin oli tarkoitus pitää vauhdista kiinni mahdollisuuksien mukaan ja viimeinen pätkä Aura sillalta maaliin (noin 2km) sitten vähän kiihdyttäen. No syke nousi ja tuntui pahemmalta mutta ei se vauhti tainnut paljoa nousta. Juoksussa kello pysähtyi aikaan 1:55:21.

Finisher paita ansaittiin ajalla 5:03:03, vähän hitaammin kun 2015 mutta paljon vähemmällä treenillä.

IMG_0358

Täytyy kiittä kaikkia vapaaehtoisia ja kisan järjestelyporukkaa kuten myös Heikki Jaatista ja Kimmo Holmströmiä hyvästä kisasta! Kehitystä oli paljon edelliseen vuoteen!

Jönköping 70.3

Viikonloppuna Ruotsissa on Ironman Jönköping 70.3 joka varmaankin on samaa hehkutusta kun muutkin Ironman corp. kisat. Itse lähden sinne vähän hölkkä mentaliteetilla johtuen oman ruokavalion aiheuttamalla treenimallin muutoksella.

Pari kuukautta on mennyt niin että olen vältellyt viljaa, tärkkelystä ja riisiä. Pois lukien viimeisten parin viikon kovempien/pidempien treenien tankkaukseen. Olo on ollut aika kevyt ja matalilla sykkeillä kun on menty niin perus vesipullolla ajaa 100km helposti. Koska tavoite on ollut pitää syke alhaalla niin valta osa treenistä on ollut fillarilla.

Nyt pitäisi lataa kovat tehot kehiin niin se vähän hirvittää, olen tehnyt vain ehkä viisi ”kisatehoista” treeniä ja ne on kyllä tuntunut aika rajulta. Juoksu tuntuu kevyeltä ja kulkee paremmin kun vuoteen sama fillarissa mutta noutaja tulee kohtuu nopeasti kun kropassa ei ole ollut glukoosia jota palaa VK treeneissä. No kun tässä tankkaa varastot täyteen niin eiköhän se siitä mene.

Aikatavoitteet olen heittänyt sivuun ja nyt vaan nautitaan. Pikku hiljaa alketaan rakentamaan kuntoa 2017 vuoden Ironman Frankfurttiin jonne on tarkoitus mennä ottamaan kisasta revanssi. :D

 

 

IMBCN Valmistava viikko 3

Viikon treenit meni aika hyvin suunnitelmien mukaan tosin pientä heiluntaa oli. Edellisen viikonlopun sikapitkäfillari painoi koneessa alkuviikon ja vasta torstaina oikeestaan pääsi kiinni tämän viikon treeneihin.

Avaintreenit oli

  • To: 2km avovesiuinti meressä
  • Pe: 8x800m 2min palautuksilla (mä en pidä ollenkaan 800m vedoista :D)
  • La: Pitkä yhteislenkki poikien kanssa 25,4km joista 20km aika hissukseen ja 5,4km loppuun 5:40min/km tahtia.
  • Su: 4h10m fillari Porkkalan niemeen (vähän teknisiä ongelmia: kaksi rengasrikkoa, ketjut tippu ja etupakan pultti tippui) + 4km off the bike juoksua

Lisäksi pari tuntia hyötypyöräilyä ja tunti työmatkakävelyä.

Viikko yhteensä 12h

Ensi viikolla vielä muutama avainharjoitus: avovesi, vetoharjoitus ja keskipitkä juoksu sekä joku keskipitkä pyörä. Vähenemään päin alkaa intensiteetti ja kestot samoin kun jäljellä oleva aika.

IMBCN:n aikaa enään 21 päivää.

IMBCN Valmistava vikko nro 2 – das kuoppa

Toinen valmistava viikko takana Barcelonan liikuntapäivää silmällä pitäen ja arki kuormitti.

Tarkoitus oli vetää suunilleen samanlainen viikko kun edellinen tosin vähän erimittaisilla vedoilla ja pidemmällä pyörällä. Ihan suunnitelman mukaan viikko ei toteutunut arjen kiireet ja väsymys tiputti treenejä pois.

Toteutus oli näin:

  • Ma: pyöräily 1h10
  • Ti: juoksu 24km
  • Ke: lyhyitä ja teräviä mäkivetoja noin 1h + työmatkakävely
  • To: palauttavaa kävelyä 1h
  • Pe: lepo
  • La: pyöräily 5h53 / 173,5km sateessa tt-pyörällä (oli kohtuu reipas mental streght harjoitus) + 25min juoksua off the bike
  • Su: 1,9km avovesiuinti meressä

Yht: noin 13.5h

Kaksi treeniviikkoa jäljellä ja sitten keventelemään.

Alkaneen viikon avainharjoitukset on avovesiuinti, parin tunnin juoksu, keskipitkä pyörä (120-140km) ja vetoharjoitus juosten.

Erilaista treeniä on koossa tälle vuodelle:

  • uinti 48km
  • juoksu 852km
  • pyörä 3205km
  • liikuntaa yhteensä 299,5h

IMBCN on 27 päivää!