Ironman Frankfurt recap

Frankfurter Allgemein kirjoitti että sunnuntaina 9.7.2017 on ”the longest day” viitaten siihen että jotkut triathlon-hörhöt tukkii keskustan ja tiet ja autolla ei pääse ajamaan joka paikkaan.

Ittellä oli the longest day, eikä kyseessä ollut se leffa jossa näytteli John Wayne.

Aamu alkoi huonosti nukutun yön jälkeen 3:50, unta oli ehkä tullut kaiken kaikkiaan joku 4-5h. No saa luvan kelvata. Nopeat aamutoimet ja aurinkorasvaamista jonka jälkeen brekkarille. 4:30 nopea aamiainen jossa pari leipää, mehua ja kaffe ja sitten bussille. Bussimatka meni aika sujuvasti ja T1:ssä oltiin hyvissä (5:30) ajoin ennen vaihdon sulkeutumista joka oli 6:15. Noin 5:40 tuli tieto jota age grouperit olivat odottaneet märkäpuvun käytöstä uinnissa. Virallinen veden lämpötila oli 24.1C eli meillä oli mahdollisuus uida märkkärillä, pro:t ui ilman.

Suuntasin T1:n vaihtoteltoille laittamaan märkäpukua päälle ja törmäsin Mikkosen veljeksiin joiden kanssa juteltiin vähän ennen uimaverran alkua. Kun ehdin rantaan niin aikaa oli vain muutama minuutti ennen kun vedestä piti olla poissa joten aikaa oli noin 200-300m kastautumiselle.

Rolling startissa menin 1:10-1:20 karsinan alkuun koska arvelin että uinnissa menee noin 1:10. Sitten odottamaan ja katsomaan prosarjan lähtöjä. Pro miehet lähti 6:30 ja naiset 6:32 liikkelle. AG:t starttasi 6:40 alkaen. Itte olin vedessä juuri ennen seitsemää ja nopeasti huomasin että olisin voinut olla vähän nopeampien kanssa uimassa koska ohittelin jengiä aika paljon ensimmäisen 1500m kierroksen aikana. Toisella kierroksella 2300m uinti oli tasaista ja mukavaa läpsyttelyä.

Uinti 1:08:31

”Nopea” T1 ja pyörälle. No nopea ja nopea, lähinnä niin että meni rauhallisen reippaasti eikä sählänyt niin pääsee reippaammin läpi.

Fillari lähti kivaan mäkeen menemään 180-200w tehoilla ja tuli samalla se normaali pseudo hyväfiilis että hyvin kulkee. Ja kulkihan se kohtuu hyvin ja aika tapahtuma tylsästi. Ajelin aika tarkkaan wateilla kiinnittämättä liikaa huomiota siihen mitä muut teki. Mitä nyt välillä piti päästä joistan ohi.

Ekalla kierroksella oli aivan luvattomasti pyöräsikailua, hirveetä beesaamista ja pahimmillaan seitsemän rinnan ajavaa pyöräilijää. Ja tuomarit vieressä! Tuli mieleen ihan Vuelta de IronmanBarcelona joka oli aivan törkeetä. No toiselle kierrokselle mennessä alko pena-kortit heilumaan ja oikeutetusti jengiä sakotettiin.

Oli kuuma! Joka huoltoasemalta pullo vettä (lähinnä päälle kaadettavaksi) ja pullo kokisvettä.

Noin 40km ennen maalia oikea reidenlähentäjä alkoi krampata, mietin että just just, suolatabuja olin kuitenkin vetänyt 1 per 30min ja se ei tainnut riittää. Tuplasin suola-annoksen ja himmailin 10km ja helpotti.  Vasta vikassa Heart brake hillissä reisi vihotteli uudestaan mutta pienellä asennon korjaamisella sain tilanteen hallintaan. Mietin että juoksusta tulee jännä. Fillarin viimeinen pultoistatuntia alkoi tuntua että olkapäät palaa ja mikään viilentäminen ei riitä. Aurinkorasvan teho oli loppu.

Fillari 5:41:17

Näin T2:n tullessa ”maailman kauneimman lipun” kuten Peter Selin aina mainitsee ja perheen lippua heiluttamassa. Piristi kummasti. Juoksuun mennessä oli aika epäselvää miten kroppa kestää kuumuuden. Varjossa oli silloin noin 30-32C, ei juuri tuulta ja ei juuri pilviä. Siis auringossa lämpöä oli selvästi enemmän. Fiilis oli kun olis mennyt haaleaan saunaan juoksemaan.

Alunperin oli miettinyt että lähden 10min juoksua ja 2min kävelyä taktiikalla heti alusta mutta kun reitin varrella oli noita huoltoasemia keskimäärin 2km välein, oikeesti osa oli lähes 1km ja toiset varmaan 2,5km välein, niin hölkkään asemalta toiselle ja jokaisella asemalla tankkaan ja viilennän. Vettä päälle ja hattuun +  jäitä puvun sisään etu ja takapuolelle. Tällä taktiikalla homma pysyi koossa 25km kohdalle jossa piti ensimmäisen kerran kävellä vähän.

25-32km oli hankalaa. Kuuma, jano, vessahätä, jomotti, kuumotti, kengät märät, hiertymiä, palaneet olkapäät ja niska. Hankalaa. Hölkkää-kävelyä-hölkkää-kävelyä. Kuuma.

Vikalle kierrokselle lähtiessä näin Erwinin kun hän oli kaartamassa maaliin ja hän muistutti että kolmas kierros on pahin. Näinhän se on. Tästä sain taas vähän lisää virtaa ja sain käännettyä kävely-hölkän hölkkä-kävelyksi. Eihän tosin toi ripeän kävelyn ja hitaan hölkän ero ole kun 30-45s/km ja 10bpm mutta niissä on huomattava henkinen ero.

Vihdoinkin 40km kohdalla sain viimeisen kierroslenkin käteen joka oli punainen. Puoli kilsaa tämän jälkeen mut ohitti pari saksalaista jotka myös oli menossa maaliin ja hyppäsin heidän beesiin. Näin vikat pari kilsaa meni yllättävän kivaa vauhtia 6:30-6:00 väliin.

500m ennen maalia Garmin kuoli! Se siitä Strava-merkinnästä sitten.

Parisataa metriä ennen maalia sienet pois puvusta ja hatusta, numero suoraan ja aurinkolasit ojoon lippiksen päälle.

Perhe kannusti maailman kauneimman lipun kanssa viimeisillä metreillä kun kaijuttimistä kuului ”Thoopii Thuomiinen aus Finland YOU ARE AN IRONMAN”! Oli pakko tuuletella.

Juoksu 5:21:00

Ironman Frankfurt 2017 : 12:20:20

Mitalli kaulaan ja athlete gardeniin. Siellä siviilikamat päälle ja yksi alkoholiton olut naamaan, koska oluthan on parasta palautusjuomaa. Eiks niin.

 

Mitä tästä opimme. Kuumassa juokseminen on hirveetä varsinkin jos on painava kaveri. Kuumaan pitäis pystyä totuttelemaan, helppoa Suomessa, ennen kuuman kelin kisoja. Laita aurinkorasvaa, 50 kerrointa, ennen kisaa ja joka välissä. Aurinkovoide kantsisi laittaa special needs kassiin fillarin ja juoksun ajaksi että voidetta voi lisäillä. Ja viimeiseksi ironman juoksu on ehkä henkisesti pahempi kun fyysisesti, mutta jos vaan liikkuu eteenpäin niin jossain vaiheessa matka loppuu. Embrace the suck!

Huomenna starttaa IMFrankfurt

Viimeksi kun olin valmistautunut täyden matkan triathloniin, IM Barcelonaan, kävi huono tuuri kun sain flunssan kisaviikolla ja nimen kohdalle kirjattiin DNS. Huomenna olisi henkinen ”revanssi” tiedossa täydestä matkasta.

Valmistautuminen on ollut haasteellista tähän kisaan, syksyn pitkä sairastelu vei pohjakunnon ja viime vuonna diagnosoitu rasitusastma on hankaloittanut tekemistä huhtikuusta asti. No selitykset on selityksiä. Totuus on se että vuoden vaihteesta vappuun meni pohjien uudelleen rakentamisessa ja siitä sitten pyörähti käyntiin 7 viikkoinen valmistautumisohjelma josta oli mainintaa jo aikaisemmin.

Valmistava build onnistui aika hyvin ja Vantaan triathlonissa sain kuitenkin rypistettyä ihan kelpo tasomittauksen. Ainoastaan viimeiset kevennysviikot on mennyt vähän niin ja näin.

Nyt jännittää se että kun huomenna on about 30C (ja mä isona jäbänä en tykkää kuumasta) että mitä toi lämpö tekee muutenkin rankan päivänä jälkeen juoksulle. Nyt on nimittäin todennäköistä että Langener Waldseen veden lämpötila on yli 24,5 ja meillä on edessä uinti ilman märkkäriä. Ittehän en omista SwimSkiniä joten pitää uida kisa-asussa tai tsimmareissa.

Huomenna nautiskellaan ja mennään lämmön mukaan!

Tsemiä muille Frankfurtin ja Rothin starttaajille!

Ainiin, projekti 10 000 askelta päivässä saavutti 200 perättäistä päivää eilen. Veikkaan että maanantaina saattaa tulla ensimmäinen päivä vähään aikaan jolloin askelia ei tule kokoon..

Challenge Turku 2016

Kun päättää että ei kisaile tänä vuonna ja pitää vähän niinkuin välivuoden triathlonista. Tämä näyttää tarkoittavan sitä että kuitenkin ilmottautuu parille puolikkaalle ja osallistuu niihin aika heikolla treenaamisella. :D

Nyt saatiin ensikertaa, tietääkseni, ison kaupallisen brändin kisa tänne pohjolan perukoille! Kyse siis Challenge Turku, puolimatkan triathlonista. Kisa oli reinkarnaatio viime vuoden Turku Triathlon Weekend:iin jossa kävin rypistämässä viime vuonna puolimatkan PB:n kokoon.

Tänä vuonna tarkoitus oli kokeilla että saako omaa puolikkaan fillaria ajettua nopeammin kun aikaisemmin, onhan Feltissä nykyään kisaräyhäkkäät Zipp:n kiekot alla. Oletus oli että uinti ei tule olemaan yhtä hyvä kun edellisenä vuonna ja juoksu vaikuttaisi olevan samalla tasolla tai hieman hiekompi kun viimeksi. Oletus oli että jos 5h-5:15 tulee niin voi ihan tyytyväinen olla. Onhan viimeisen kolmen kuukauden aikana tullut juostua massiiviset 129km, uitua 12km.. No fillaria olen polkenut vajaa 2000km maaliskuun puolen välin jälkeen.

Asiaan!

09:00 lähti Ammattilaiset matkaan ja 09:03 miehet 18-44 välistä viimeisenä 09:08 loput. Normaalille alkulämmittelyille ei jäänyt aikaa joten päätettiin seurakavereiden kanssa iskeä juttua lähtöä odotellessa niin että siinä tuli lämmin. Ainakin vähän.

Turun alueella oli satanut kohtuu runsaasti kisaviikolla ja sen kyllä huomasi Aurajoen virtauksessa.  Se oli selkeästi reippaampi kun edeltävänä vuonna. Mutta kuten Alex Stubb lähdön haastattelussa sanoi, tänäkin vuonna, että ”on se hieno kokemus uida Aurajoessa luvalla ja selvinpäin”.

Ryhmittäydyin vasemmalle ja kohtuu eteen ajatellen että hätäisimmät voi rynnätä liikkeelle ja hitaat on takana. Tööt kaikui, pää alas ja pesukoneeseen. Aika kiva kuhina oli ensimmäiset parisataa metriä jossa jonkun jalka oli vähän väliä kädessä tai joku hylje ajautui kylkeen halaamaan. No eipä tässä oltu ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Rauhassa vaan ja kauhoo menemään niin matka taittui. Yritin keskittyä Sebastianin antamaan kommenttiin että liuttaa kättä noin 30cm syvyydessä eikä pinnan tuntumassa niin saa paremmin nostetta uintiin. Ekat poijut ja 90 astetta oikeaan, Auran poikki uintiin ja heti perään 90 astetta oikeaan ja alajuoksuun. Alkoi olla väljempää uida ja jono oli venynyt sellaiseksi että jokainen ui oman nopeuden mukaan. Jo kohta ohitettiin Suomen Joutsen, ihan mahtava uida vanhan puu fregatin ohi murtovedessä. S/S Borean kohdalla kaksi kännöstä oikeaan ja alkoi viimeinen rypistys rantautumiseen. Ensimmäinen ”hätä” tuli kun alkoi tuntua että uimalasi alkaa irrota päästä – ”onks uimalasit hajoamassa?”. Päässä pysyi rampille asti ja pystyi huokasemaan helpotuksesta.

Uinti 32:33 / ikäluokan sijoitus 12. Wohoo!!

© Jussi Paasio Voishan sitä joskus yrittää olla ilveilemättäkin, mutta miksi turhaan..

T1 oli tehty pyöräpussi ja vaihtoteltta meiningillä joka tietty on vähän hitaampaa kun oman pyörän alla oleva vaihtoboksi, jota kyläkisoissa paljon näkee.

© Jussi Paasio
Ja mitä siitä irvistyksestä mä sanoin?

Sitten rassihommiin ja sopivasti alkokin tihuttamaan ja maa oli kostumassa ja märkä.

Alku kaupungista ulos oli aika suoraviivaista, paitsi että pari ratakiskot ylitettiiin. Jälkeenpäin harmikseni kuulin että monet oli kaatunut sateenliukastamissa kiskoissa! Urheilijoiden turvallisuus pitää olla prio 1 näissä hommissa ja varmasti ensi vuoden kisassa tämä on otettu jotenkin huomioon. Vaikkapa jos kaupan kumimatolla peitettäsiin kiskot.

Fillari oli märkää ja aika ikävää. Pelotti ajaa kovaa uudella asfaltilla ja sateella. Keli tosin on sama kaikille. Päätin luottaa watteihin ajossa ja ajaa samoilla tehoilla mitä kuukausi aijemmin Jöngköpingissä oli ajanut. Reitti oli tehty kolmesta 24,5km lenkistä ja siirtymistä. Ekalla lenkillä sai ajaa aika rauhassa keskarin noustessa sinne 35-40km/h välille. Samaa tahtia eteenpäin toinen kierros jonka lopussa noin 7 hlön ajoryhmä (ei beesannut) meni ohi ja nappasin siitä junasta kiinni. Juna katkesi kahdeksi palaksi aika nopeasti ylämäkivoittoisen pätkän alussa. Vaikka ei beesaa, eli aja toisen takana niin että saa siitä ilmanvastuksen takia apua, on paljon helpompi ajaa ryhmässä jossa kaikki ottaa vuoron vetohommissa ja näin koko porukka pitää kovempaa vauhtia koossa. No sillä vedolla tultiin vika 10km tultiin 38km/h keskarilla. Just se mitä kannattaa tehdä ennen juoksua :D

Vauhti hidastu viimeisillä ajokilsoilla ratakiskojen ylityksen ansiosta ja Garmin pysähtyi lukemiin 91,1km (virallinen matka noin puoli kilsaa lyhyempi) ja 2h29m27s => 36,6km/h average puolimatkan fillarisuorituksena.

Tyytyväinen!!

Juoksu lähti taas hieman tunnottomasti liikkeelle mutta ainakin alussa tuntui hyvältä. Juoma-asemalta Redbull (antaa kuulemma siivet) naamaan ja menoksi. Sade loppui ja vellova kuumuus alkoi muodostumaan. Ensimmäinen juoksurundi (noin 5,5km) meni kivasti ja vauhdit näyttivät olevan 5:04 luokkaa (ei muuten varmaan ollut noin kovaa). Seuraava rundi vähän hitaammin 5:18 (virallisesti) kun pysähdyin kaikille kolmelle huoltopisteelle. Kolmannelle kierrokselle lähdettäessä aloin törmäillä seura ja some tuttuihin.

© Jussi Paasio
Irivistys alkaa muttaa muotoaan

Jokaiselle huoltopisteelle piti pysähtyä ja ottaa urkkajuoma ja vesi sekä yksi vesi päähän viilennykseski. Vauhdit himmeni ja virallinen kolmas kierros oli 5:25 keskarilla. Viimeiselle kierrokselle kun pääsi niin oli tarkoitus pitää vauhdista kiinni mahdollisuuksien mukaan ja viimeinen pätkä Aura sillalta maaliin (noin 2km) sitten vähän kiihdyttäen. No syke nousi ja tuntui pahemmalta mutta ei se vauhti tainnut paljoa nousta. Juoksussa kello pysähtyi aikaan 1:55:21.

Finisher paita ansaittiin ajalla 5:03:03, vähän hitaammin kun 2015 mutta paljon vähemmällä treenillä.

Täytyy kiittä kaikkia vapaaehtoisia ja kisan järjestelyporukkaa kuten myös Heikki Jaatista ja Kimmo Holmströmiä hyvästä kisasta! Kehitystä oli paljon edelliseen vuoteen!

Kisaraportti Ironman 70.3 Jönköping

Eilen kisailtiin Jönköpingissä ensimmäinen Ironman 70.3, siis puolimatkan triathlon. Jönköping on pieni kompakti kaupunki tästä syystä Ironman brändi, rekat, liput jne näkyi hienosti katukuvassa jo pari päivää ennen kisaa.

Kisa järjestettiin siis ensimmäistä kertaa, mutta järjestelyistä tai muusta sitä kyllä ei huomannut. Tuntui kun olisi jo vakiintuneen organisaation kisassa. Isot pisteet siitä IM70.3 Jönköpingin jengille noin hetimiten.

Perjantaina check-in, ensimmäinen tutustuminen expoon (joka oli pienempi kun olisi halunnut) ja urheilija info. Urheilijainfossa painotettiin perinteisä, ei saa roskata, beesikieltoa ja keskilinjan ylittäminen on suoraan DQ! Aika perinteistä kamaa.

Reitti oli aika kivan tuntuinen. Uinti suoraan järvelle ja takaisin, ei ylimääräsiä kännöksiä ja vielä Rolling start (aivan loistava juttu). Pyörässä oli nousua aika runsaasti heti alussa 5-20km välillä, mutta sitten ajo olisi alamäkivoittoista. Yksi kovempi ja pidempi mäki oli 6-10km välissä. Juoksu oli 2,5 kierrosta keskustan ympärillä päättyen Rådhuspark:iin.

Illalla lauantaina yritin rakennella jotain suunnitelmaa kisaa varten, tämä osottautui varsin hankalaksi kun viimeiset kaksi kuukautta ruokavalio on ollut hiilariköyhää (idealla train low, race high) niin kisavauhtisia treenejä käytännössä ei ole tullut tehtyä ollenkaan. Juoksua on ollut tosi vähän viimeisen 90 pv aikana, samoin uintia. Pyörää on tullut poljettua paljon, mutta sekin pääosin pidennettyjä työmatkapyöräilyjä, aika vähän pitkiä lenkkejä.

Harukoin että:

• uinti noin 35min
• pyörä noin 2h45min-2h50min (tämä siksi että alun mäki hidastaa paljon ja voi viedä jaloista paljon pois)
• Juoksu noin 1h55min-2h

Tämä antaisi noin 5:30 luokkaan kisa-ajan.

Sunnuntaina ajoissa laittamaan T1/T2 kamat kuntoon ja hiippailemaan uintilämmittelyyn ja starttiin. Lämpät oli mahdollisuus vetää Vätternin ja Munksjön välisessä kanavassa jossa oli pieni virtaus käynnissä niin hetkittäin tuntui että uintihan kulkee tosi hyvin heti näin aamusta. :D

Menin Rolling Startin jonossa 32min ryhmän häntäpäähän juuri ennen 34min ryhmää ajatellen että 35min voi olla vähän liian hidas porukka ja silloin tulee helposti tönimistä kun pitää ohitella heti alussa porukkaa. Tämä käytännössä oli juuri oikea paikka itselleni. Uintiin päästettiin neljä uimaria neljän sekunnin välein kerrallaan. Näin pystyttiin alkaa itse uimaan omaa uintia heti eikä tarvitse mennä siihen perinteiseen painimoodiin jota isoissa joukkolähdöissä on.

Pip sanoi ajanottomattoo kun kävelin sen yli ja eiku uimaan. Alussa oli joitan uimareita jota piti ohittaa. Kun olitiin puolessa välissä kääntöpoijuille pääsin uimaan aika lailla omaa linjaa ja omaa uintia. Pieni sumppuuntuminen kääntöpoijuilla, mutta ei mitään rajumpaa. Toiselta kääntöpoijulta vaanrento uinti takaisin. Taas, kuten aikaisemminkin, alkoi tuntua haikealta että kohta se helppo osuus kisasta on takana ja alkaa se kilvan puuhaaminen.

Uinti 33:01.

Ainoa mitä voi kritisoida on matka uinnista T1:lle jokin verran pitkä, 600m joka on nihkeä juostava just uinnin jälkeen. No se on sama matka kaikille.

T1 kesti tyhjennystauon kanssa 5m57s

Sitten rassihommiin. Pyörittelin ensimmäisen vitosen jalkoja auki ja sykettä alas ja sitten alkoikin ne nousuosat. Päätin ajaa ylämäen niin varovaisesti kun vaan pystyn. Ja tämä pläni toimi hyvin kun päästiin suoremmille osuuksille.

Eka kymppi oli hidas 23 min ja keskari 26kmh. No ei siinä mitään nousua tuli kympin aikana 170 metriä (garminin mukaan). Siinä painoi ukkelia ja akkelia musta ohi oikeen roppakaupalla. Annoin niiden ajaa oman ajoin ylämäessä ja mietin että kun päästään tasaselle niin nähdään taas.

Kun päästiin tasaiselle ja alamäkivoittoisiin pätkiin niin fillari alkoi kulkea viime kesän tahtia, oliskohan uudet Zipp 404 hiilarikiekot niin paljon paremmat kun edelliset vai mikä oli. Mutta seuraavat kympit 35,6kmh/33kmh (huoltopiste)/38kmh/41,2kmh. Ohittelijoita ei juuri ollut enään tässä vaiheessa. Eikä juuri loppumatkassakaan. Ajettiin erään toisen kaverin kanssa pari kymppiä niin että toinen ajoi kärjessä ja toinen beesausvälin päässä takana niin että saatiin pidettyä kova vauhti päällä.  Vaikka ei beesata niin porukassa ajaminen on huomattavasti parempaa kun yksin.

Vikalla kolmanneksella alkoi vastatuuli joka vei laskun tuoman nopeus boonusken pois, piti ihan itte ajaa koko matka. Sehän sopii mulle.

Yhden törkeän beesaushässäkän näin noin 70km kohdalla. kasassa oli noin 15 urheilijaa kolmessa rinnakkaisessa rivissä, noin kaks pyörän mittaa toisistaan. Ohittajat ei jaksanut ohittaa ja sisäreunassa ajajat eivät päästäneet ohittaneita sisään letkaan. Jotkut jopa ylitti tien keskiviivan. Tämä ottaa päähän vielä enemmän kun vieressä oli Race Marshall joka väähän laiskasti viitteli porukkaa hajalle mutta kortti (sininen tai punainen) ei heilunut kenellekkään. Heti kun oli mahdollisuus niin yhdessä pidemmässä mäessä oli pakko painaa ohi tikuilta ajaen kun muut ajoi putkelta.

Pyörä oli oikeen hyvä ottaen huomioon pitkien lenkkien ja kisatehoisten lenkkien puutteen. 2:33!

T2 taas tyhjennystauolla 2:41

Juoksupussista ei oikeen löytynyt juoksujalkoja vaan aika tönköt kalikat seiltä löytyi. Totesin että sen siitä saa kun ajaa fillarin yläkanttiin. Sama toistui Vantaalla viimevuonna. No sykkeet pysyi hallinnassa ja juosu eteni 5:15-5:25 vauhtia ja huollot lyhyesti kävellen. Juoksureitti oli oikeen kiva kun noin 8,5 kilometrin matkasta ehkä 5,5 oli keskustan alueella joka oli turvoksissa kannustavaan pourkkaa. Ja ruotsalaisethan kannustaa kaikkia, ei pelkästään omaa sukulaistaan joka on kisassa. Meillä on paljon opittavaa tästä Heija Heija Heija -kulttuurista!

Kokista ja vettä kaikilla juottoasemilla. Matkalla tsemppaamista kaikille suomalaisille joista osa jopa tajusi että nyt huudettiin suomeksi jotain. :D

Juoksun perinteinen loppurutistus ja maaliin virallisen kellon mukaan 1:50:59 juoksun jälkeen. Garmin näytti matkaksi 20,6 km, olisikohan se ollut oikeasti hieman alimittainen.

No oli miten oli, pääsin yksin juoksemaan alas punaista mattoa (aka magic carpet) ja tuulettamaan maaliinpääsyä ajassa 5:06:27.

Oikeen hyvin järjestetty kisa ja mahtava reitti. Mutta kaikkein parasta oli kannustus ja fiilis! Suosittelen tsekkaamaan jos se omaan kalenteriin sopii!

Jönköping 70.3

Viikonloppuna Ruotsissa on Ironman Jönköping 70.3 joka varmaankin on samaa hehkutusta kun muutkin Ironman corp. kisat. Itse lähden sinne vähän hölkkä mentaliteetilla johtuen oman ruokavalion aiheuttamalla treenimallin muutoksella.

Pari kuukautta on mennyt niin että olen vältellyt viljaa, tärkkelystä ja riisiä. Pois lukien viimeisten parin viikon kovempien/pidempien treenien tankkaukseen. Olo on ollut aika kevyt ja matalilla sykkeillä kun on menty niin perus vesipullolla ajaa 100km helposti. Koska tavoite on ollut pitää syke alhaalla niin valta osa treenistä on ollut fillarilla.

Nyt pitäisi lataa kovat tehot kehiin niin se vähän hirvittää, olen tehnyt vain ehkä viisi ”kisatehoista” treeniä ja ne on kyllä tuntunut aika rajulta. Juoksu tuntuu kevyeltä ja kulkee paremmin kun vuoteen sama fillarissa mutta noutaja tulee kohtuu nopeasti kun kropassa ei ole ollut glukoosia jota palaa VK treeneissä. No kun tässä tankkaa varastot täyteen niin eiköhän se siitä mene.

Aikatavoitteet olen heittänyt sivuun ja nyt vaan nautitaan. Pikku hiljaa alketaan rakentamaan kuntoa 2017 vuoden Ironman Frankfurttiin jonne on tarkoitus mennä ottamaan kisasta revanssi. :D

 

 

Projekti Tough Viking

No jotta ei elämä olisi liian tylsää ja pelkkää pk:n junttaamista niin päätettiin mennä porukalla Tough Viking -tapahtumaan syyskuussa. Mua on jonkun aikaa kiehtonut ajatus että voisi huvikseen tehdä jonkun Spartan tai Tough Mudder OCR:n mutta jenkkeihin ei viittisi lähteä yhden mutakisan takia. Tough Viking ratkaisi asian.

Katsoin rataa ja esteitä läpi niin huomasin että pelkällä fillarin ajamisella ei kyllä sitä kisaa vedetä läpi edes hölkäten. Aerobinen pohja pitää olla kunnossa mutta yläkropan voima ja liikkuvuus tulee aika nopeasti tarpeelliseksi.

Matka on about 10km ja erilaisia esteitä on noin 25kpl. Ehkä kolmasosa on kiipeämisiä, roikkumisia tai muuten yläkroppan voimaa vaativia. Osa oli erilaisia ryömimisiä erilaisten verkkojen ali, siis jotakuinkin tetsaamista ja loput oli vähän sekalaista sorttia.

Pitää totuttaa kesän aikana kroppa myös tollaiselle rääkille ettei ihan alussa piiputa lihasvoima. Voimaharjoittelu tekee varmasti terää myös kesän tri karkeloihin.

Turistimatkalla kohteessa Zurich Marató de Barcelona

Lennettiin Ollin kanssa perjantaina 11.3 Barcelonaan ottamaan talvikauden harjoittelun loppuraportti ulos. Omalla kohdalla kyseessä oli 11. mara ja Ollilla toinen.

Majoituttiin taktiseksi MH Apartments Urban nimiseen huoneistohotelliin joka sijaitsi 500m päässä maratonin maalista. Käytännössä kyseessä oli huoneet mutta mitään hotellipalveluja ei ollut tarjolla. Ihan siisti ja hyvä sijainti.

Laput käytiin hakemassa lauantaina ja otettiin pakollinen juoksuturistikuva kuten paikallisilla juoksijoilla näytti olevan tapana :D

Lauantaina pieni 5km aamulenkki jonka jälkeen käytiin lorvimassa pakolliset nähtävyyden, Rambla, Placa Catalunia, Kauppahalli jne ja valmistauduttiin juoksuun.

Kauppahallista sai yhdellä eurolla mielettömiä mehuja, tuoreita hedelmä annoksia ja smoothieita! Aika loistavaa!

Sunnuntaiaamuna herätys, brekkariksi banksuja & leipää ja hyppy juoksuvaatteisiin. Ulkona oli aamulla 7C (ennuste 15C), aurinkoista ja vähän tuulta joten homma selkee päälle T-paita ja shortsit ja kävely lähtökarsinaan. Aika paljon kevyempi varustus kun keskimääräinen trendi näytti lähtökarsinassa olevan. Hämmentävää oli se määrä pipoja ja hanskoja mitä jengillä oli päällä. No meitä on moneen junaan.

Vähän ennen starttia mietitytti että mitä vauhtia voi lähteä juoksemaan koska koko talvi on tullut pääosin juostua joko sisällä vetoja tai hidasta PK:ta ulkona jäällä, lumella ja hiekoituksella nastarit jalassa. Vauhti on treeneissä ollut pääosin 6:15-6:30min/km. Luotto tosin oli siihen että määrä toimii aina. Päädyin siihen että en puske vauhtia vaan juoksen alkaen 160bpm:stä niin että syke ei menisi ennen kolmea kymppiä yli 170bm:stä. Turvallinen perustaktiikka joka on toiminut aikaisemminkin.

Retti on tosi hieno, ensimmäinen 7km on osin paljolti ylämäkivoittoista jonka huippukohdalla käydään pyhinvaellusmatkalla juoksemassa Camp Noun ohi. Tämän jälkeen pari kilsaa alaspäin viettävää Diagonal-katua ja paluu Placa Espanyalle.

Espanyalta reitti suuntasi Gran Viaa pitkin Placa Catalunyan suuntaan ja sieltä sisämaahan, ylämäkeen, ohi Antoni Gaudin suunnitteleman hämyn näköisen rakennuksen Pedreran josta käännyttiin Barcelonan ehkä kuuluisimman maamerkin suuntaan joka ohitettiin 16km jälkeen. Kyse siis toistaiseksi keskeneräisestä kirkosta Sagrada Famílian kirkosta joka myös siis on lähtöisin Gaudin päästä.

Sagredan jälkeen tuli oikeastaan ainoa ”tylsän” oloinen pätkä seuraavaksi noin 5km ajaksi. Juostiin Meridiana katua ylös alas nelisen kilomertria jossa oli bändejä ja paljon kannustusta mutta ei maailman luokan nähtävyyksiä. Kohdassa 23km tuli vastaan Calatravan silta joka taas piristi juoksijaa. Pari kilometria eteenpäin ja päästiin Diagonal kadun meren päähänn juoskemaan seuraava 5km luuppi. Tosin Diagonal on huomattavan siisti paikka juosta pieni ylämäkilenkki. Diagonalin aikana silmiin pisti kohtuu suuri määrä kävelijöitä. Toki kävelijöitä on aina marathonien viimeisellä kympillä, mutta nyt näytti olevan jengiä huomattavan paljon.

Diagonalilta kännyttiin kohti Port Olimpica ja juostiin Forumin ohi kohdassa 31km. Upea välimeri kimmelsi ja juoksu tuntui mukavalta kun käännyttiin rannasta kohti Arc de Triomf:a.

Pieni pyrähdys Catalunyalla ja alas Vanhan kaupungin reunaa rantaan. Rannassa matka jatkui ohinMirador de Colom:n ja Museu Maritim:n.

40km takana. Havainto että eihän tässä ole mitään väsähdystä tai kolmen kympin seinää tullu missään välissä vastaan.

Viimeinen kaksi kilometria Paral-lel katua ylös kohti Placa Espanyaa joka on hyvä käytännön pila maratonille. Hieman yli kaksi viimeistä kilsaa juostaan loivaan mutta pitkään ylämäkeen. Tässä vaiheessa kyse on ehkä enemmän henkisestä runttaamisesta kun fyysisestä. Tottakai tässä vaiheessa jalat on väsyneet ja jalka painaa mutta matkaa ei ole juuri ollenkaan jäljellä.

Loppuaika virallisesti 3:54:24 johon olen tosi tyytyväinen ottaen huomioon kisavauhtisten juoksujen täydellisen puuttumisen ohjelmistosta valmistautumisen aikana. Hyvää perusmättöä!

Jos kevät mara jonain vuonna kiinnostaa niin Barceona on yksi varteenotettava vaihtoehto! Suosittelen!

Aurajoessa! Turku Triathlon Weekend ja puolimatkan ennätys

Kuka ui Aurajoessa? No eilen uitiin luvankanssa mun lisäksi ja noin 170 muuta tri-mielipuolta. Kyse oli #TTW2015 pitkästä matkasta, lauantaina oli kisattu sprintti ja juniorien matkat.

Aurajoki! Näin Helsinkiläisenä ajatus Aurassa uimisesta ei suorastaan aiheuta onnen hihkasuja, ajatuksen tasolla joki on täynnä fillarinrunkoja ja hetekoita. Ehkä mielikuva ei vastaa todellisuutta. Ollenkaan. Omista ennakko-odotuksista huolimatta joki oli puhdas  tosin tolkuttoman samea. Vesi oli just sopivan lämpöstä n. 20C.

Kisa järjestettiin ensimmäistä kertaa ja siihen nähden homma toimi tosi hienosti. Muutama pieni rutiinin tuoma viilaus varmaan tullaan vuoteen 2016 mennessä viilaamaan.

Kisainfo pidettiin edellisenä iltana ja kisan järjestelyistä sai siinä hyvän kuvan. Upeeta oli se että kisan fillaripätkä ajetaan Turku-Helsinki motarilla!!! Espoon peruutetussa puolimatkan kisaassa ei saatu keskellä metsää olevaa reittiä suljettua liikenteeltä, mutta Turussa saadaan valtaväylältä kaista käyttöön että triathleetit pääsee viipottamaan pitkin maantietä.

Startti kisaan oli Turun sataman laivaliikenteestä johtuen vasta klo 9.00 joten bike check in ja verryttely piti hoitaa aamulla. Virallisesti check in meni kiinni klo 8 mutta käytännössä ei. Näin pienellä porukalla olisi voinut pitää checkinin virallisestikkin auki johonkin 8:30 asti ilman mitään kiirettä.

Kamat kuntoon ja naapurien ja kavereiden kanssa viimeseiset taktiikka vinkkien jako ja sitten märkäpuku päälle. No pieni verra Aurajoessa ja sitten odottamaan. Täytyy myöntää että on aika komea paikka lähteä uimaan Suomen Joutsenen vierestä.

Yksi minuutti, 30 sekunttia, 15 sekunttia. Tööt. Ja pää alas ja pesukoneeseen. Eräs ministeri lähti edestä ja varmuuden vuoksi taisin törmäillä häneen muutamaan otteeseen ennen kun pääsin väljille vesille. Mä olen kohtuu hyvä uimari ja yleensä ikäluokan top 20%, niin tälläkin kertaa tulosten silmin. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä että uin sellaista 1:40-1:45/100m jolla jään kärkiuimareista mutta olen nopeampi kuin monet muut. Ekan poijun jälkeen vierellä ui yksi uimari ja kaukana edessä nopeampi porukka. Toisilla poijuilla meitä taisi olla se kolmen porukka joiden kanssa uitiin yläjuoksulle swim exittiin. Siinä pääsi ihailemaan Suomen Joutsenen komeaa kylkeä vain muutaman metrin päästä. ;D

Uinti 31.39!

Ylös tiukkaa ramppia ja sitten märkkärin kuorintaan ja jolkottelua T1:lle. Pieni säätö kisanumerovyön kanssa joka oli taas päässyt kiristyslenkistä irti ja sitten kengät jo pyörässä kiinni juoksin pyöräilyn alkuun.

T1 hidas 2:38.

Ennen kun olin saanut kunnolla kengät jalkaa. Fillarin alussa oli pieni tekninen ongelma ketjut sekoili etuvaihtajassa ja fillarista lähti hirvee rahina. Nopea 5s pysähdys ja matka jatkuu. Menetin sekoilussa ehkä 30s aikaa, jolla ei ole mitään väliä kokonaisuuden kannalta.

Fillarin alukssa, ensimmäisen kympin kohdalla, tuli pari syöksyasennossa olevaa kaveria ohi levykiekot humisten, tuumasin vaan että antaa mennä. Kovia rassimiehiä painaa usein ohi fillarin alussa kun itte vähän tasaa sykkeitä, syö ja juo ennen kun alkaa oikea polkeminen. Jälkeen päin katsottuna ensimmäinen kymppi oli hitain ja kovimmilla sykkeillä koko fillarissa.

Siirtymätaipaleen jälkeen ajettiin neljä 18km kierrosta joista ensimmäinen puolikas oli ylämäkivoittoista ja vastatuuleen. Takastulo oli sitten myötätuuleen ja alamäkivoittoista. Siis sivujen erossa oli aika hyvä watti ja nopeus ero. Kierrokset meni melko tasavauhtisesti, splitit oli 29:48 / 29:54 / 29:44 / 29:44 . Ajo myötätuulessa takaisin vaihtoon oli nopea vaikka ei paljon siinä polkenutkaan.

Fillari 2:31:26!

T2 1:14.

Juoksuun lähtö tuntui odotettavasti aika nihkeeltä, tai ainakin aika tunnottamalta. Ja lisäksi kengässä oli päkiän alla kivi. Kenkä pois ja putsaus ja sitten jolkottamaan.

Juoksu oli neljänä kierroksena jolloin taktiikka oli about seuraava, eka rennosti mutta reippaasti, toka reippaasti, kolmas yrittää roikkua tahdissa mutta enemmän pysyy juoksun rasituksessa kiinni kun oikeessa vauhdissa ja vikalla se mitä tulee.

Eka kierros sai juosta aika yksin, muutama nopea juoksija (mä juoksin vähän yli 5min/km) tuli heittämällä ohi. Itte yritti vaan saada juoksutuntuman käyntiin kovan fillarin jälkeen. Muuten sai aika yksin juosta Ravintolapäivän asiakkaiden seassa. Mitä nyt kisan kärki, Henrik Goesch ja Timo Brach ohitti maalinkohdalla kun lähtivät viimeiselle kierrokselle.

Toinen kierros alkoi, Darby Thomas meni ohi ja reitille kääntyi paljon lisää juoksuun lähtijöitä. Piti pitää pakollinen vessatauko kun fillarilla oli tullut juotua enemmän kun ehkä olisi tarttenut. Mutta kuumuus alkoi tuntua ja juomapisteillä vesi päähän, rintapieleen ja sitten vasta juomista. Toisen kierroksen juoksin Turun urheiluliiton kisaajan kanssa sai vähän helpotusta koska vauhti alkoi tuntua jo ennen puolta matkaa. Suolaa, vettä päälle ja veden juomista.

Kolmas kierros, vauhti väkisinkin hidastuu ja tuntuu psykologisesti ehkä hankalimmalta pätkältä juosta. Matkaa on takana mutta niin on vielä edessäkin. Reitillä oli paljon eri vauhtisia kisaajia joka antoi voimia koska enään ei juostu yksin.

Vika kierros alkoi ja maalin läheisyys alkoi pikku hiljaa imeä puoleensa. Juoksu keveni ja vauhti tuntui paranevan tosin se ei väliajoissa näkynyt muuta kuin parilla vikalla kilometrillä joiden aikana yritin juosta kovaa. Tämä tarkoitti suunilleen 5:05-5:15 kilometrejä, mutta tunne oli runtuisa. Viimeinen pari sataa metriä yritin juosta edessä kevyesti menevää kaveria kiinni mutta hän juoksi niin kovaa etten päässyt ohi. Maalissa näkyi että eroa jäi muutama sekuntti.

Juoksu 1:51:26

Kun katsoin kellosta loppuaiaa niin hämmästyin kun PB katsoi vastaan 4:58:16 joka oli virallisesti 4:58:20! SUB5 baby!! Fillarin jälkeen oli laskeskellut että se voisi olla mahdollista mutta tahmean juoksun aikana olin luopunut ajatuksesta. Lisäksi ikäluokan nelonen!!

Hieno kisa, nopea reitti! Kuuma päivä!

Jos nyt pitää antaa parannusehdotuksia niin veden suikutus tai sienet juoksureitille. Kokista huoltopisteille, koska kokis on maailman paras kuntojuoma. Sillä menee valot päälle hetkessä jos tuntuu palahalta. Ja kolmas huoltopiste ei olisi ollut pahitteeksi juoksussa.

Turku Paavo Nurmi Marathon

14C. Tihkusade alkaa kun lähtöön on muutama minuutti. Juoksusää.

On aika lähteä vetämään pitkälenkki muutaman muun kanssa Turun keskustasta Ruissaloon. En ole Turussa juossut täyttä maraa aikasemmin vaan pari puolikasta. Muistikuva oli se että keskustassa on vähän mäkistä ja Ruissaloon mennessä maantie kumpuilee ja siksi reitti ei ole nopein mahdoollinen.

Tämä oli juuri niin kuin muistin ekalla kierroksella (21.1km) yritin pitää mahdollisimman tasaista vauhtia niin että jossain 5:30 tahdissa menisi koko juoksu läpi. Tietenkin alun innostus ekan kympin aikana vähän näkyi mutta aika tasaisesti se meni. Energiasuunnitelma oli selkeä, geeli joka 5km välein ja juottoasemilta vesi+kuntojuoma tartti sitä energiaa tai ei. Kun oikeesti sitä energiaa tarttee kumminkin.

Jossain 15km kohdalla aloin ihmettelemään että miten jengiä menee heittämällä ohi. Olenko mä hyytynyt vai mistä on kyse. Garminin mukaan vauhti oli just mitä piti. Sitten tuli havainto, ne on puolikkaan juoksijoita jotka lähti kiristämään vauhtia. En ole kuin kerran juossut maran, Budabestissä, niin että mukana on myös lyhytmatkalaisia. No hyvä että en lähtenyt kiristelemään tuossa vaiheessa.

Juttua iskettiin parin saman vauhtisen kaverin kanssa niin ettei suorastaan huomannut kun puolimatkan krouvi tulikin jo vastaan. Ja siinä vasta huomasi että kuin vähän porukkaa lähti toiselle kierrokselle. Juoksijoiden välit oli luokkaa 50m.

Tihkusade vaihtui kauniiksi aurinkoiseksi sääksi ja lämpötila, myöhemin PN stadionin mittarista tarkistetuna, nousi 20C luokkaan.

Aika yksin sai juosta sitä toista kierrosta, ei ollut mitään kummaa ruuhkaa. Ruissalossa mäet tuntui pahemmilta kun pari tuntia aikaseemmin ja vauhti vaihteli mäissä enemmän kun edellisellä kerralla. No ei mitään yllättävää.

Noin 34km kohdalla, josta tiettävästi maratonijuokseminen, alkaa alkoi kanssa juoksioita tippua kramppeihin ja muuhun. Vähemmän juosselle selkeästi lihasväsymys ja reilun kolmen tunnin lenkki kävi ylitsepääsemättömäksi. Tässä vaiheessa kuitenkin suurin osa on jo päästä kiinni joten ”shut up legs” ja juostaan maaliin. Ittellä ei mitään kummempaa seinää tullut vastaan, väsymys tietenkin mutta ei ongelmia.

Viimeinen kolme kilometria menee todella helposti kun juostaan Aura joen rantaa ja ihmiset kannustaa terasseilta. Viimeinen käännös ja rennon reippaasti loivaan alamäkeen maaliin.

Kello pysähtyi aikaan 3h53min, ihan kelpo juoksu siihen nähden että tähän ei valmistauduttu erikseen oikeastaan mitenkään.

Seuraavaksi pari viikkoa vähän kevyemmin ja sitten alkaa lokakuun alun ironmaniin tähtäävät treenit.

Ensimmäiset pitkät lenkit ja Vantaan Olympiamatka

Nyt kun Suomen kesä on kauneimmillaan niin on kiva käydä vetämässä noita pitkiä monen tunnin lenkkejä. Kuten tiedetään niin alkukesä on ollu tuulinen, jopa myrskytuulinen ja kylmä. Tämä periaatteessa on nihkeetä mutta fillarin kanssa tuonne vastatuuleen hyökkäily menee mäkitreenistä. On tullut ajettaua aika paljon ”huonoissa” oloissa ja näyttää että siitä on saanut jerkkua kampeen aika yllättävällä tasolla.

Pari viikkoa sitten käytiin porukalla ajamassa mun kevään ensimmäinen ”pitkä” pyörä. Osa porukasta oli ajamassa 200km pätkää ja mä sellasen 144km pituisen polkasun. Ensimmäinen puolikas reissusta oli aika tykkiin vastatuuleen polkemista ja aika heikolla keskarilla. Takas Inkoosta tulikin sitten fillari aika reippaalla keskarilla kun takaviistosta tuuli toistakymmentä metriä sekunnissa :D.

Tämä hyvä aerobinen pohja näkyi sitten Vantaan Olympiamatkalla, 6.6. Vantaalla oli melko viileä uinti (15C) ja joka oli tihkusateella lisätty. No ei se vedessä haittaa.

Uinti oli vähän hidas 27.19, joka on ymmärrettävää kun ei tuota uintia ole tullut juurikaan treenattua keväällä. Tuntui siltä että vähän uin ylimäärästä toisella kierroksen takasuoralla kun reitti taisi kääntyä vähän sisäreunaan.. Uinnin jälkeen sijoitus M40-49 sarjassa 14.

T1 oli kohtuullinen noin 3m40. T1 on mulle aina aika synkkä kokemus, päässä vippaa ja silmissä sumenee kun uinnin jälkeen nousee pystyyn ja juoksee (aina) jonkun nyppylän ylös.

Fillari lähti totutusti kivaa tahtia liikkelle kun reitti lähtee loivaan alamäkeen. Keskari taisi repiä reilusti yli 40kmh. Aika nopeasti lähdön jälkeen Erwin ajoi ohi ja lähdin hänen mukaan hänen pitämään vauhtiin. Puolitoista kierrosta työskenneltiin yhdessä ajaen kovaa kunnes huomasin että mä olin yhdessä käännöksessä noin 30m edellä. Mietin että mä ajan kovaa kunnes tuntuu liian pahalta ja annoin mennä. Kiinnitin huomiota siihen että kukan ei mennyt ohi vaan mä olin se joka ohitukset teki. No oli miten oli. Loppujen lopuksi kello pysähtyi aikaan 1:00:01 (virallisesti 40km garminin mukaan 38.3km) ja sijoitus fillarin jäkeen oli 3. !!!

Sitten päästiinin juoksuun joka oli huonoin suhteellinen sijoitus. En juurikaan ole tehnyt nopeuteen tähtäävää tekemistä ja sen kyllä huomasi. Juoksu kulki keskimäärin 5min/km tahtia, alamäessä vähän alle ja ylämäessä vähän yli. Ekakierros oli vielä jotenkin ok tokalla alkoi tuntemukset olla aika jännät ja syke lopussa anakynnyksen yläpuolella. Tunne ei ole uusi mutta maksimivedoista kun on aikaa niin se tuntui aika pahalle. Kuitenkin maaliin köpöttelyn jälkeen sijoitus oli 20.  ja kello pysähtyi aikaan 2:22:33. Ja samalla tuli hoidettua perusmatkan PB.

Jos suoritusta spekuloi niin mun pitäis juosta 41-44min kymppi tohon loppuun niin sijoitus pysyis hyvin. Mä en ole koskaan juossut alle 46min edes radalla, saati sitten triathlonin lopuksi.

Viime sunnuntaina juoksin vielä pitkän lenkin valmistautumisessa Paavo Nurmi marathoniin. Juoksu oli 30,5km ja aikaa siihen meni karvan alle 3h. Koko matkan tuli vettä ja oli kylmä. En tiedä oliko kyse huonosta tankkaamisesta, olosuhteista vai mistä mutta aika vaikeeta se loppu juoksu oli. Keskisyke ei ollut paljoa PK kynnyksen päällä joten liian kovaa ainakaan ei tullut juostua.

Juhannuksena ehkä pitää vielä juosta vielä yks vähän reippaampi parikymppinen ja sitten maratonivalmistelut on siinä.