Biketourig retkellä Lappeenrannasta Helsinkiin

Sunnuntaina pakkasin itseni ja fillarin junaan ja hurautin parin tunnin junamatkan päähän Lappeenrantaan. Ohjelmassa oli Lehmus Roasteryn aamu tsufeen lisäksi ajaa fillarilla parissa päivässä Helsinkiin.

Fillariksi otin Canyonin Cyclon ihan sen takia että jos tulee hiekkateitä vastaan niin maantiefillarilla on vähän huono. Mukaan tulevat kamat oli pakattu Restrapin laukkuihin. Toisin kun alunperin ajattelin niin päätin yöpyä ns luottokortilla enkä riippukeinussa. Tää käytännössä sen takia että nyt on ollut niin pitkään kuuma että jos yöunet menee huonosti on tää kahden päivän ajo aika horroria. Lisäksi hotellista saa aamiaisen ja nyt kun on metsäpalovaroitukset päällä niin puskassa nukkumisen jälkeen aamukahvin keittäminen on mahdotonta.

Maanantai aamuna kävin tosissaan Lehmus Roasteryn aamutsufeella.

Lehmus Roastery – Musta kahvi (yhteistyössä Tuska -kansanjuhlan kanssa)

Vielä pistäytyminen Niemen Jonia moikkaamassa Lappeenrannan johtavassa fillari liikkeessä Pyöräliike Varustamossa ja matkaan.

Ensimmäisen päivän ajoksi olin mittaillut noin 120-125km riippuen reitistä. Suunnitelmana oli ajaa Lappeenranta-Virojoki-Hamina-Kotka. Lähdin ajamaan Ylämaan suuntaan jossa 40km kohdalla oli ensimmäinen huoltotauko. Vettä kului paljon enemmän kun olin ajatellut lämpötilan riipiessä 27c varjossa ja aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta. Kännykästä tihrustin että onko joku pienempi tie joka veisi Miehikkälään, josta olisi suora tie Virojoelle. Google maps tälläisen tien osoitti ja ei muuta kun rassi hiekkatielle ja menoksi. Seuraava 20km oli reissun raskain mutta maisemat oli reissun hienoimmat. Pieniä huonokuntoisia metsä-hiekkateitä rynkyttäessa meni paljon aikaa, tuli hiki ja paita kastui.

Pohjois-Karjala vaihtuu Kymenlaaksoksi.

Suomalaista maalaismaisemaa

Lehmät ottavat varjoa

Virojoella S-marketista jäätelö ja Kokis ja neuvonpito Google Mapsin kanssa. Tässä vaiheessa valkeni että muistissa ollut arvio matkan pituudesta oli 20km vinossa ja suoremmalta reitiltä. Ajettu noin 80km ja jäljellä noin 40km. Kannattais varmaan aina tuplatarkistaa sen että mikä on suunniteltu reitti ja pituus niin ei tulisi tälläisiä noin tunnin pituisia lisälenkkejä.

No ei siinä mitään. Satulaan ja menoksi. Suoraa Vaalimaantietä sellanen 30km oli mielenkiinnotonta ajettavaa, mitä nyt törmäsi muutamaan paikannimeen jossa varusmiesaikana tuli rymyttyä. Yksi näistä oli klassinen Lelun tienristeys.

Klassinen Lalun tienristeys

RUK, Kadettikoulunkatu, Hamina

Haminassa ABC:llä tankkaus ja jorinat vanhan kaverin Petterin kanssa. Sitten olikin aika viimeiselle päivän pätkälle Kotkaan.

Aika hyvin fillariteitä oli matkalla, ei tosin koko matkaa mutta kuitenkin. Parilla pienellä suunnistusvirheellä löysin kuitenkin oikean pyörätienpätkän joka vei Kotkan keskustaan ja yöpymispaikkalle. Suihkun jälkeen pyhinvaellusmatkalle Erkanin Bistroon syömään mahtava Kana kebab.

Hyvin nukutun yön jälkeen matka jatkui Loviisaan.  Matka kulki melko kivasti vaikka edellisen päivän rasitukset vähän tuntui jaloissa.

Ihan tien varressa näkyi mahtavia yksityiskohtia jota auton ikkunasta ohi menessä ei juuri huomaa. Kuten Kaurismäkihenkinen nähtävästi hylätty Swiss baari tai Pyhän Henrikin myöhäisgoottilainen kirkko Pyhtäällä.

Swiss baari

Pyhän Henrikin goottilainen kirkko Pyhtäällä

Kymijoki vaihtoi taas lääniä ja matka jatkui Uudenmaan läänissä.

Kymijoki

Tesjoen ylitys

Pysähdys vanhassa rajakaupungissa Loviisassa (ent Degerby) ihan vaan torikahvilla ja jäätelöllä.

Loviisassa jätskillä

Loviisa Porvoo väli oli tämän päivän tuskainen pätkä. Alueen yli oli juuri mennyt pieni muutaman minuutin sadepilvi joka muutti tien pinnan lähes trooppiseksi. Kuuma päivä ja haihtuva vesi on pistää ilmankosteuden sellaiseksi että hiki ei kuivu vaan vain valuu naamasta pois. Tie 170 oli tällä pätkällä perinteinen vanha maalaistie. Kumpuileva ja mutkitteleva.

Vanhat kilometritolpat

Vihdoin pyörä kaarsi alas Mannerheiminkatua kohti Porvoon jokea ja toiseksiviimenen etappi oli matkattu. Pysähdyin nopeasti syömään Porvoossa. Viimeinen pätkä on jo vuosien varrella monesti ajettu Porvoon vanha maantie.

Porvoon joenrantaa

Vaikka pätkä monta kertaa, edellisellä viikolla viimeksi, ajettu niin aina löytyy yksityiskohtia joita aikaisemmin ei ole nähnyt esim. Hevoset jotka on naamioituneet seeproiksi.

Horzebra

Vähän ennen Itäkeskusta löytyi  paikallisen taiteilijan kaunistama sähkölaatikko.

Itäkeskuksessa vastaan ajoi ensimmäinen City-fillari puhelinzombikuljettajalla joka näpytti puhelinta ajaessa napit korvilla. Meinasi päästä suusta ruma sana kun 265km matkaa mennyt hienosti rekkojen ja autojen seassa ja ensimmäinen läheltäpiti tilanne tulee melkein perillä parikymppisen kanssa jonka mielestä snäptsät on tärkeempi kun se minne menee. GRRR!!!

Kotona

Kaksi päivää ja 280km ajoa. Ihan mahtava reissu.

Pari muistettavaa juttua jatkoa silmälläpitäen:

• Aurinkorasvaa tarttee Suomessakin kun ajaa 6-7 h päivässä
• puuvillaisessa t-paidassa on paljon kivempi ajaa kun pyöräilypaidassa
• Paarmoja on aivan törkeesti ja niiden lounastus kirpasee ikävästi
• Silmätippoja mukaan, öögaan kun kuitenkin lentää joku öttiäinen
• Vettä kannattaa olla mukana enemmän kun kuvittelee juovansa. Ittellä oli ryttääntyvä juomapullo 1L varoiksi ja se tuli käyttöön molempina päivinä
• Ilman pyörälippistä on kivempi ajaa kuumana päivänä, silloin pää pystyy haihduttamaan kuumuutta
• Jos haluaan käydä kaikki hienot pikkutiet niin päivämatkat kannattaa olla lyhyempiä

Lähtekää ihmiset ulos ja menkää jonnekin missä ette ole olleet aikaisemmin.

Vuosi hiljaisuutta blogin saralla

Viimeisen postauksen jälkeen on tapahtunut aika iso muutos omassa liikkumisessa. Normaalin IM lepuuttamisen jälkeen kävin vähän hölkällä, uimassa ja ajamassa fillaria. Ja fillari oli kivaa mutta oikeen lenkkiä ei oikeen huvittanut tehdä, uinti meni ihan ok mutta juoksu oli hankalaa. Vasempaan jalkapohjaan (fascia?!?) ja oikeaan polveen sattui.  Ittehän olen polvileikkausten veteraani ja siihen päälle raskasrakenteinen jäbä niin ihmekkös että polvi on kipee.

Keventelin juoksua alkusyksyn kunnes lokakuussa oli pakko laittaa hölkkä tauolle. Työmatkafillari ja kävely piti kuntoa jonkun verran yllä samoin kuin Ju-Jutsu jonka aloitin tyttären innoittamana vuoden 2017 alussa ihan liikkuvuus ja lihaskunto treeninä. No kun juoksu jäi pois niin ju-jutsu nousi aika lailla päälajiksi. Ajatus siitä että 2-4 krt viikko ohjatut treenit ja homma on ns. taputeltu tuntui helpolta näiden täyden matkan treenien jälkeen.

Tosta ju-jutsusta sen verran että kyse on Hokutoryu tyylisuunnan, kotimainen versio alun perin Japanilaisesta taistelulajista, kyseessä on siis täyden kontaktin aseeton laji. Treeneissä harjotellaan lyöntejä, potkuja, painia, heittoja ja yleisesti oman kehon hallintaa sekä naapurin liikkeen käyttämistä itseään vastaan. Ja tietysti on jumppaa tai cross fitistä tuttua HIITtiä omalla kropalla.

Tän homman lisäksi tietty tuli ajettua fillaria läpi talven ja hommasinkin Canyonin Cyclon ittelleni työmatkafillariksi. Mä vaan tykkään Canyonin fillareista, niissä hinta-laatu on kohdallaan.

Nyt hienon kevään tullen on alkanut nousta uudelleen pohdintaan pläni ajaa fillarilla jonkun maan läpi. Esim Saksan tai helpommin Ruotsin tai Tanskan. Jotta ei lähde lapasesta ihan heti niin ajattelin testailla vähän tuota outoa bike packing hommaa kotimaassa.

cof

Viime perjantaina töiden jälkeen pakkasin yöpymiskamat fillariin ja polkasin Nuuksioon yöksi. Olin oikeen plotannut Garminiin reitin ja ajelin noin navigaattorin kanssa reilun 30km reitin ja tunkkasin fillarin perille Urjan nuotiopaikalle. Mökki pystyyn metsään DD Hammocksin Traveller riippukeinulla sekä Erakko laavukankaalla. Ja ei muuta kun kuuntelemaan muiden retkeläisten mölyymistä ja palelemaan liian ohuessa makuupussissa. Olin varautunut about 10c yölämpöön ja yöllä oli kosteeta ja noin 5c..

Aamun sarastaessa aamutee naamaan ja mökki kokoon.

Kolmiperän kohdalla tuli vastaan maisema joka oli koko reissun kohokohta.

Täytyy sanoa että tässä pyörämatkailussa on jotain mikä on vaan niin siistiä! Seuraava reissu sitten on pläninä ajella Lappeenrannasta Helsinkiin joskus heinäkuun lomien aikaan.

Ironman Frankfurt recap

Frankfurter Allgemein kirjoitti että sunnuntaina 9.7.2017 on ”the longest day” viitaten siihen että jotkut triathlon-hörhöt tukkii keskustan ja tiet ja autolla ei pääse ajamaan joka paikkaan.

Ittellä oli the longest day, eikä kyseessä ollut se leffa jossa näytteli John Wayne.

Aamu alkoi huonosti nukutun yön jälkeen 3:50, unta oli ehkä tullut kaiken kaikkiaan joku 4-5h. No saa luvan kelvata. Nopeat aamutoimet ja aurinkorasvaamista jonka jälkeen brekkarille. 4:30 nopea aamiainen jossa pari leipää, mehua ja kaffe ja sitten bussille. Bussimatka meni aika sujuvasti ja T1:ssä oltiin hyvissä (5:30) ajoin ennen vaihdon sulkeutumista joka oli 6:15. Noin 5:40 tuli tieto jota age grouperit olivat odottaneet märkäpuvun käytöstä uinnissa. Virallinen veden lämpötila oli 24.1C eli meillä oli mahdollisuus uida märkkärillä, pro:t ui ilman.

Suuntasin T1:n vaihtoteltoille laittamaan märkäpukua päälle ja törmäsin Mikkosen veljeksiin joiden kanssa juteltiin vähän ennen uimaverran alkua. Kun ehdin rantaan niin aikaa oli vain muutama minuutti ennen kun vedestä piti olla poissa joten aikaa oli noin 200-300m kastautumiselle.

Rolling startissa menin 1:10-1:20 karsinan alkuun koska arvelin että uinnissa menee noin 1:10. Sitten odottamaan ja katsomaan prosarjan lähtöjä. Pro miehet lähti 6:30 ja naiset 6:32 liikkelle. AG:t starttasi 6:40 alkaen. Itte olin vedessä juuri ennen seitsemää ja nopeasti huomasin että olisin voinut olla vähän nopeampien kanssa uimassa koska ohittelin jengiä aika paljon ensimmäisen 1500m kierroksen aikana. Toisella kierroksella 2300m uinti oli tasaista ja mukavaa läpsyttelyä.

Uinti 1:08:31

”Nopea” T1 ja pyörälle. No nopea ja nopea, lähinnä niin että meni rauhallisen reippaasti eikä sählänyt niin pääsee reippaammin läpi.

Fillari lähti kivaan mäkeen menemään 180-200w tehoilla ja tuli samalla se normaali pseudo hyväfiilis että hyvin kulkee. Ja kulkihan se kohtuu hyvin ja aika tapahtuma tylsästi. Ajelin aika tarkkaan wateilla kiinnittämättä liikaa huomiota siihen mitä muut teki. Mitä nyt välillä piti päästä joistan ohi.

Ekalla kierroksella oli aivan luvattomasti pyöräsikailua, hirveetä beesaamista ja pahimmillaan seitsemän rinnan ajavaa pyöräilijää. Ja tuomarit vieressä! Tuli mieleen ihan Vuelta de IronmanBarcelona joka oli aivan törkeetä. No toiselle kierrokselle mennessä alko pena-kortit heilumaan ja oikeutetusti jengiä sakotettiin.

Oli kuuma! Joka huoltoasemalta pullo vettä (lähinnä päälle kaadettavaksi) ja pullo kokisvettä.

Noin 40km ennen maalia oikea reidenlähentäjä alkoi krampata, mietin että just just, suolatabuja olin kuitenkin vetänyt 1 per 30min ja se ei tainnut riittää. Tuplasin suola-annoksen ja himmailin 10km ja helpotti.  Vasta vikassa Heart brake hillissä reisi vihotteli uudestaan mutta pienellä asennon korjaamisella sain tilanteen hallintaan. Mietin että juoksusta tulee jännä. Fillarin viimeinen pultoistatuntia alkoi tuntua että olkapäät palaa ja mikään viilentäminen ei riitä. Aurinkorasvan teho oli loppu.

Fillari 5:41:17

Näin T2:n tullessa ”maailman kauneimman lipun” kuten Peter Selin aina mainitsee ja perheen lippua heiluttamassa. Piristi kummasti. Juoksuun mennessä oli aika epäselvää miten kroppa kestää kuumuuden. Varjossa oli silloin noin 30-32C, ei juuri tuulta ja ei juuri pilviä. Siis auringossa lämpöä oli selvästi enemmän. Fiilis oli kun olis mennyt haaleaan saunaan juoksemaan.

Alunperin oli miettinyt että lähden 10min juoksua ja 2min kävelyä taktiikalla heti alusta mutta kun reitin varrella oli noita huoltoasemia keskimäärin 2km välein, oikeesti osa oli lähes 1km ja toiset varmaan 2,5km välein, niin hölkkään asemalta toiselle ja jokaisella asemalla tankkaan ja viilennän. Vettä päälle ja hattuun +  jäitä puvun sisään etu ja takapuolelle. Tällä taktiikalla homma pysyi koossa 25km kohdalle jossa piti ensimmäisen kerran kävellä vähän.

25-32km oli hankalaa. Kuuma, jano, vessahätä, jomotti, kuumotti, kengät märät, hiertymiä, palaneet olkapäät ja niska. Hankalaa. Hölkkää-kävelyä-hölkkää-kävelyä. Kuuma.

Vikalle kierrokselle lähtiessä näin Erwinin kun hän oli kaartamassa maaliin ja hän muistutti että kolmas kierros on pahin. Näinhän se on. Tästä sain taas vähän lisää virtaa ja sain käännettyä kävely-hölkän hölkkä-kävelyksi. Eihän tosin toi ripeän kävelyn ja hitaan hölkän ero ole kun 30-45s/km ja 10bpm mutta niissä on huomattava henkinen ero.

Vihdoinkin 40km kohdalla sain viimeisen kierroslenkin käteen joka oli punainen. Puoli kilsaa tämän jälkeen mut ohitti pari saksalaista jotka myös oli menossa maaliin ja hyppäsin heidän beesiin. Näin vikat pari kilsaa meni yllättävän kivaa vauhtia 6:30-6:00 väliin.

500m ennen maalia Garmin kuoli! Se siitä Strava-merkinnästä sitten.

Parisataa metriä ennen maalia sienet pois puvusta ja hatusta, numero suoraan ja aurinkolasit ojoon lippiksen päälle.

Perhe kannusti maailman kauneimman lipun kanssa viimeisillä metreillä kun kaijuttimistä kuului ”Thoopii Thuomiinen aus Finland YOU ARE AN IRONMAN”! Oli pakko tuuletella.

Juoksu 5:21:00

Ironman Frankfurt 2017 : 12:20:20

Mitalli kaulaan ja athlete gardeniin. Siellä siviilikamat päälle ja yksi alkoholiton olut naamaan, koska oluthan on parasta palautusjuomaa. Eiks niin.

 

Mitä tästä opimme. Kuumassa juokseminen on hirveetä varsinkin jos on painava kaveri. Kuumaan pitäis pystyä totuttelemaan, helppoa Suomessa, ennen kuuman kelin kisoja. Laita aurinkorasvaa, 50 kerrointa, ennen kisaa ja joka välissä. Aurinkovoide kantsisi laittaa special needs kassiin fillarin ja juoksun ajaksi että voidetta voi lisäillä. Ja viimeiseksi ironman juoksu on ehkä henkisesti pahempi kun fyysisesti, mutta jos vaan liikkuu eteenpäin niin jossain vaiheessa matka loppuu. Embrace the suck!

Huomenna starttaa IMFrankfurt

Viimeksi kun olin valmistautunut täyden matkan triathloniin, IM Barcelonaan, kävi huono tuuri kun sain flunssan kisaviikolla ja nimen kohdalle kirjattiin DNS. Huomenna olisi henkinen ”revanssi” tiedossa täydestä matkasta.

Valmistautuminen on ollut haasteellista tähän kisaan, syksyn pitkä sairastelu vei pohjakunnon ja viime vuonna diagnosoitu rasitusastma on hankaloittanut tekemistä huhtikuusta asti. No selitykset on selityksiä. Totuus on se että vuoden vaihteesta vappuun meni pohjien uudelleen rakentamisessa ja siitä sitten pyörähti käyntiin 7 viikkoinen valmistautumisohjelma josta oli mainintaa jo aikaisemmin.

Valmistava build onnistui aika hyvin ja Vantaan triathlonissa sain kuitenkin rypistettyä ihan kelpo tasomittauksen. Ainoastaan viimeiset kevennysviikot on mennyt vähän niin ja näin.

Nyt jännittää se että kun huomenna on about 30C (ja mä isona jäbänä en tykkää kuumasta) että mitä toi lämpö tekee muutenkin rankan päivänä jälkeen juoksulle. Nyt on nimittäin todennäköistä että Langener Waldseen veden lämpötila on yli 24,5 ja meillä on edessä uinti ilman märkkäriä. Ittehän en omista SwimSkiniä joten pitää uida kisa-asussa tai tsimmareissa.

Huomenna nautiskellaan ja mennään lämmön mukaan!

Tsemiä muille Frankfurtin ja Rothin starttaajille!

Ainiin, projekti 10 000 askelta päivässä saavutti 200 perättäistä päivää eilen. Veikkaan että maanantaina saattaa tulla ensimmäinen päivä vähään aikaan jolloin askelia ei tule kokoon..

Build viikot 2-5

Aika reipas toi Frankfurtin build suunnitelma jonka sovelsin Lance Watsonin 10h week IM trainin plan -ohjelmasta.

Ohjelma on aika fillari painotteinen ja tosi vahvasti brick painotteinen. Käytännössä kaks-kolme kertaa viikossa juostaan ja pyöräillään peräjälkeen.

Arki meni parilla uinnilla, veto+matka ja kahdella puolitoista tuntisella Sweetsport + juoksu treenillä yht 4h. Viikonloppusin sitten oli 6h treenisettejä. Uutena kokemuksena oli 2h juoksua+4h fillaria, tässä järjestyskessä, yhdistelmätreenit jotka tuntui aika jännältä.

2-4 viikot meni aika hyvin ohjelmaa mukaillen, mitä nyt pari uintia jäi tekemättä ja viikon 4 lopussa oli Vantaan Triathlonin varttimatka. Viikko 5, viime viikko, meni aika pieleen koska alkuviikon olin duunimatkalla ja sitten Juhannus olikin jo käsillä.

Vantaan triathlon meni yllättävän ok siihen nähden että kolme päivää aikaisemmin olin ajanut 6h/172km pitkän ja en  juuri ole juossut tehoja ja vaan neljä viikkoa ajanut kynnystreenejä fillarilla.  Loppuaika oli 2:24:31 jossa uinti meni (viralliseset ajat) 25:31, fillari 1:02:04 ja juoksu 52:14.

Nyt alkaa olla iso duuni Frankfurttia varten tehty startti on enään 13 pv. Vaikka nyt näyttää että Finisher paita on ihan hoidettavissa niin kyllä olisi ollut mukava saada muutama pitkä fillari vielä alle. Perinteisen lämpötilajännityksen lisäksi pitää jännittää sitä että onko uinti märkkärillä vai ilman. Ei-märkkäriuinnin lämpöraja on 24,5c ja nyt epävirallisen mittauksen mukaan järven lämpötila on 23.5c.

 

 

Build viikko 1

1/5 kisaan valmistava treeniviikko meni melkein suunnitelman mukaan.

ma) uinti 45min: matkan läpsyttelyä
ti) 1h kynnysfillari (mittariin oli jääny FTP kynnys 40w korkeammallae kun missä se tuntuis nyt olevan) joka meni aika max osastolle + 30min juokusu off the bike
to) 1h mäkivetoja juosten, 8×1.5min mäkiveto noin 5% mäkeen kävelypalautuksella
la) 143km fillarilenkki 5h10m + 6.8km off the bike juoksu/42min = vaihtoineen 6h treenipäivä

+ työmatkapyöräilyä ja joogaa noin 3h

Uintivedot jäi tekemättä.

Koska lepoa oli aka paljon niin koviinkin treeneihin oli hyvin palautunut. Treenit kulki aika hyvin ja mieli oli virkeänä.

40 päivää IM Frankfurttiin

Ihmisen mieli on kyllä kumma

Nonniin, tässä taas on vierähtänyt pari kuukautta kirjoittamatta. Hirveesti ei mitään isoja läpimurtotreenejä ole ollut. Koska aerobiset treenit ei ole kulkenut suunnitellusti niin fiilis on ollut jossain määrin skeptinen yhdeksän viikon päästä olevaan IM Frankfurttiin.

Fillari olen ajanut säiden puitteissa. Aika paljon lenkeistä olen jyrännyt fat bikellä.  Kuukausi sitten sain ensimmäisen Veikkolaan suuntautuneen maantielenkin ajettua, 8.4. ja hetken juhlin että nyt alkaa maantiekausi mutta kotimaan kevät taas puuttui peliin. Takaisin fat biken päälle. Onnistuin jopa puhkasemaan fätin eturenkaan kaks viikkoa sitten kun päätin ajaa Bodomin ympäri sillä renkaalla. No onneksi silloin oli Bembölen Kahvitupa lähellä jossa lämpimässä saattoi venata  kyytiä.

Juokusua on ollut viikottain mutta aika hidasta tekemistä on ollut. Pari kertaa nyt yrittänyt ”avata tehoja” mutta parin kilsan päästä alkaa keuhkot viheltämään ja syke karkailee. Kevät on taas aktivoinut mulle diagnosoidun rasitusastman. Kun astma ei vaivaa koko ajan niin sen vähän niinkun unohtaa normitilassa ja sitten tulee joku vetotreeni vastaan..

No mutta eilen ajoin tuulesta huolimatta ensimmäisen pitkän, yli satasen, maantielenkin vanhaa Giro d’Espoo reittä ja ajo meni olosuhteisiin nähden oikeen kivasti. Keskarit ei tietenkään ole mitään superia mutta tuntuma oli aika hyvä ja väsähtämistä ei liikaa käynyt. Ajo oli 120km ja kesti 4h40m eli matka taittui noin 26kmh keskarilla. Jos olisin ajanut tempofillarilla niin ehkä keskari olisi ollut kilsan kaks nopeampi joka alkaa olla jo okei.

Eilisen lenkin jälkeen on sellainen fiilis että hei, tässähän on vielä puoltoista kuukautta hyvää tekemistä aikaa ja eiköhän jotenkin kisaan mennessä saa kondiksen ja tuntuman varsin ok:lle tasolle.

IM Frankfurttiin on 9 viikkoa ja 63 päivää!

PK is the king

Sain tuomion Teskun kuntotestistä viikko sitten. Jos ollaan rehellisiä niin tulos oli aika lailla sitä suuntaa mitä kuvittelinkin.

Kynnysvauhdit oli laskenut edellisestä testistä jonkin verran samoin sykkeet himpun verran. Tosin edellisestä testistä on nyt 4 vuotta aikaa ja silloin tein testejä pääfocuksena maratonien juokseminen. Nyttemmin on toi triathlon vähän ollut enemmän tapetilla :D

Tesku mittaa perinteisellä nipistystekniikalla laardiprosentin ja antaa rasvan tiputus tavoitteen kiloissa. Vaikka paino on 9kg ylempänä kuin edellisissä mittauksessa niin rasvaa oli tullut vain 2kg lisää. Nopea johtopäätös on että joko mä oon bulkannut 7kg lisää tai on ollut testissä aika roteva turvotus :D. Massan lisääntyminen ei tosin ole ehkä se paras juttu tässä kesän IM Frankfurttia silmällä pitäen, mutta jos on tullut voimaa lisää niin eiköhän se vähän painavampi kroppakin liiku hieman paremmin.

Yhteenveto Teskun testistä:

• PK: Hyvä (4)
• VK: Hyvä (4)
• MK: Erittäin Hyvä (5)

Tuloksista innostuneena kävin hölkkäämässä Esportissa 2h PK sykkeellä ja sunnuntaina 3h Fat bikellä rullaamassa. PKn parantamisen sivujuonteena mullahan on ”10 000 askelta päivässä” -projekti menossa, nyt on 78 pävää koossa. Toivottavasti saan 100 päivää kokoon :D

 

Pieni flunssan poikanen ja Teskun kuntotesti

Helmikuun alkuun iski, taas, pieni flunssan tynkä. Yskitti ja pari päivää veti veteläksi ja kaikki kuormittava treeni jäi pariksi viikoksi taka-alalle.

Viime viikolla uskalsin tehdä ensimmäisen kuormittavamman treeniin 5 x n.250m juoksun muodossa ulkona. Se tuntui hirveeltä monellakin tavalla mutta flunssa ei vaivannut enään.

Tämä viikolla on onnistunut ihan ok treenaaminen mukana 3km uinti ja 10x400m juoksuvetoja minsan palautuksilla. Viikon laktaattimyrskyn kruunasi tänään tehty Teskun  kuntotesti. Testi on 5-6x1000m nousevalla rasituksella ja otetaan veritippa jokaisen vedon välissä maitohappotestiä varten. Tämä testi antaa testaushetekstä hyvän kuvan PK-VK-MK tasoista ja on hyvin tarkka ja luotettava.

Olen tehnyt Teskun testin aikaisemminkin mutta edellisestä mittauksesta on hetki aikaa. Aika tosissaan on kullannut muistoja ja ehkä myös se etten ole tehnyt käytännössä ollenkaan MK treenejä enään pitkään aikaan. Kun viimeiselleä kahdella kilsan vedolla mennään MK kynnyksellä ja sen yläpuolella, toka viimeinen noin kynnyksellä ja vimeinen km niin kovaa kun pääsee, niin laktaattimyrsky on aika kova. Ja kun en ole tehny MK vetoja niin isoon maitohappomäärään en myöskään ole tottunut. Ja maksimi hapot on todella höpön tuntuisita :D

Tänään, sarjassa pojat 41v, kellotin maksimisykkeet 192bpm:n. Tässä on hyvä esimerkki siitä että se paljon käytetty kaava 220bpm-ikä on maksimi antaa tuloksen joka heittää todella paljon todellisuudesta. Ittellä laskennallisen (179bpm) ja todellisen (192bpm) välillä on jo aika iso ero.

Älä koskaan luota laskennallisiin kynnyksiin tai mittareiden oletusrasituskynnyksiin. Mene asiantuntijan testiin ja selvitä oikeat kynnysarvot!

Pohjia kuntoon osa 2

Pariin viikkoon on tullut aika paljon käveltyä ja laitettua lihaskuntoa paremmalle tasolle. Ja tän kyllä huomaa yleisestä olotilasta.

Ensimmäinen uinti altaassa, lokakuun alun jälkeen, piti sisällään 10x200m minuutin palautuksilla ja yllätykseni tuntuma veteen oli yllättävän hyvä. Voimat vähän loppui kesken uinnin aiheuttaen tarpeettoman yrittämisen ja rentouden katoamisen.

Juoksu tuntui pitkästa aikaa jotenkin normaalilta ja sykkeetkin pysyi jotenkin kohtuullisilla tasoilla. Pieni takapakki tuli kun viikko sitten potkasin varpaani niin että keskivarvas (?!!?) turpos ja muuttui mustaksi. No viikko taukoa juoksusta niin eiköhän homma taas toimi tällä viikolla.

Läskipyörällä oon ajanut 1,5-2,5h lenkkejä viikonloppuisin ilman kummempaa eforttia. Tosin tää pääkallojääkeli aiheuttaa yllättäviä luikasteluita pikin ja poikin lähialueita…

Projekti IM Frankfurt etenee ihan hyvin ja suunnitelmien mukaan.

157 päivää to go.