Biketourig retkellä Lappeenrannasta Helsinkiin

Sunnuntaina pakkasin itseni ja fillarin junaan ja hurautin parin tunnin junamatkan päähän Lappeenrantaan. Ohjelmassa oli Lehmus Roasteryn aamu tsufeen lisäksi ajaa fillarilla parissa päivässä Helsinkiin.

Fillariksi otin Canyonin Cyclon ihan sen takia että jos tulee hiekkateitä vastaan niin maantiefillarilla on vähän huono. Mukaan tulevat kamat oli pakattu Restrapin laukkuihin. Toisin kun alunperin ajattelin niin päätin yöpyä ns luottokortilla enkä riippukeinussa. Tää käytännössä sen takia että nyt on ollut niin pitkään kuuma että jos yöunet menee huonosti on tää kahden päivän ajo aika horroria. Lisäksi hotellista saa aamiaisen ja nyt kun on metsäpalovaroitukset päällä niin puskassa nukkumisen jälkeen aamukahvin keittäminen on mahdotonta.

Maanantai aamuna kävin tosissaan Lehmus Roasteryn aamutsufeella.

Lehmus Roastery – Musta kahvi (yhteistyössä Tuska -kansanjuhlan kanssa)

Vielä pistäytyminen Niemen Jonia moikkaamassa Lappeenrannan johtavassa fillari liikkeessä Pyöräliike Varustamossa ja matkaan.

Ensimmäisen päivän ajoksi olin mittaillut noin 120-125km riippuen reitistä. Suunnitelmana oli ajaa Lappeenranta-Virojoki-Hamina-Kotka. Lähdin ajamaan Ylämaan suuntaan jossa 40km kohdalla oli ensimmäinen huoltotauko. Vettä kului paljon enemmän kun olin ajatellut lämpötilan riipiessä 27c varjossa ja aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta. Kännykästä tihrustin että onko joku pienempi tie joka veisi Miehikkälään, josta olisi suora tie Virojoelle. Google maps tälläisen tien osoitti ja ei muuta kun rassi hiekkatielle ja menoksi. Seuraava 20km oli reissun raskain mutta maisemat oli reissun hienoimmat. Pieniä huonokuntoisia metsä-hiekkateitä rynkyttäessa meni paljon aikaa, tuli hiki ja paita kastui.

Pohjois-Karjala vaihtuu Kymenlaaksoksi.
Suomalaista maalaismaisemaa
Lehmät ottavat varjoa

Virojoella S-marketista jäätelö ja Kokis ja neuvonpito Google Mapsin kanssa. Tässä vaiheessa valkeni että muistissa ollut arvio matkan pituudesta oli 20km vinossa ja suoremmalta reitiltä. Ajettu noin 80km ja jäljellä noin 40km. Kannattais varmaan aina tuplatarkistaa sen että mikä on suunniteltu reitti ja pituus niin ei tulisi tälläisiä noin tunnin pituisia lisälenkkejä.

No ei siinä mitään. Satulaan ja menoksi. Suoraa Vaalimaantietä sellanen 30km oli mielenkiinnotonta ajettavaa, mitä nyt törmäsi muutamaan paikannimeen jossa varusmiesaikana tuli rymyttyä. Yksi näistä oli klassinen Lelun tienristeys.

Klassinen Lalun tienristeys
RUK, Kadettikoulunkatu, Hamina

Haminassa ABC:llä tankkaus ja jorinat vanhan kaverin Petterin kanssa. Sitten olikin aika viimeiselle päivän pätkälle Kotkaan.

Aika hyvin fillariteitä oli matkalla, ei tosin koko matkaa mutta kuitenkin. Parilla pienellä suunnistusvirheellä löysin kuitenkin oikean pyörätienpätkän joka vei Kotkan keskustaan ja yöpymispaikkalle. Suihkun jälkeen pyhinvaellusmatkalle Erkanin Bistroon syömään mahtava Kana kebab.

Hyvin nukutun yön jälkeen matka jatkui Loviisaan.  Matka kulki melko kivasti vaikka edellisen päivän rasitukset vähän tuntui jaloissa.

Ihan tien varressa näkyi mahtavia yksityiskohtia jota auton ikkunasta ohi menessä ei juuri huomaa. Kuten Kaurismäkihenkinen nähtävästi hylätty Swiss baari tai Pyhän Henrikin myöhäisgoottilainen kirkko Pyhtäällä.

Swiss baari
Pyhän Henrikin goottilainen kirkko Pyhtäällä

Kymijoki vaihtoi taas lääniä ja matka jatkui Uudenmaan läänissä.

Kymijoki
Tesjoen ylitys

Pysähdys vanhassa rajakaupungissa Loviisassa (ent Degerby) ihan vaan torikahvilla ja jäätelöllä.

Loviisassa jätskillä

Loviisa Porvoo väli oli tämän päivän tuskainen pätkä. Alueen yli oli juuri mennyt pieni muutaman minuutin sadepilvi joka muutti tien pinnan lähes trooppiseksi. Kuuma päivä ja haihtuva vesi on pistää ilmankosteuden sellaiseksi että hiki ei kuivu vaan vain valuu naamasta pois. Tie 170 oli tällä pätkällä perinteinen vanha maalaistie. Kumpuileva ja mutkitteleva.

Vanhat kilometritolpat

Vihdoin pyörä kaarsi alas Mannerheiminkatua kohti Porvoon jokea ja toiseksiviimenen etappi oli matkattu. Pysähdyin nopeasti syömään Porvoossa. Viimeinen pätkä on jo vuosien varrella monesti ajettu Porvoon vanha maantie.

Porvoon joenrantaa

Vaikka pätkä monta kertaa, edellisellä viikolla viimeksi, ajettu niin aina löytyy yksityiskohtia joita aikaisemmin ei ole nähnyt esim. Hevoset jotka on naamioituneet seeproiksi.

Horzebra

Vähän ennen Itäkeskusta löytyi  paikallisen taiteilijan kaunistama sähkölaatikko.

Itäkeskuksessa vastaan ajoi ensimmäinen City-fillari puhelinzombikuljettajalla joka näpytti puhelinta ajaessa napit korvilla. Meinasi päästä suusta ruma sana kun 265km matkaa mennyt hienosti rekkojen ja autojen seassa ja ensimmäinen läheltäpiti tilanne tulee melkein perillä parikymppisen kanssa jonka mielestä snäptsät on tärkeempi kun se minne menee. GRRR!!!

Kotona

Kaksi päivää ja 280km ajoa. Ihan mahtava reissu.

Pari muistettavaa juttua jatkoa silmälläpitäen:

  • Aurinkorasvaa tarttee Suomessakin kun ajaa 6-7 h päivässä
  • puuvillaisessa t-paidassa on paljon kivempi ajaa kun pyöräilypaidassa
  • Paarmoja on aivan törkeesti ja niiden lounastus kirpasee ikävästi
  • Silmätippoja mukaan, öögaan kun kuitenkin lentää joku öttiäinen
  • Vettä kannattaa olla mukana enemmän kun kuvittelee juovansa. Ittellä oli ryttääntyvä juomapullo 1L varoiksi ja se tuli käyttöön molempina päivinä
  • Ilman pyörälippistä on kivempi ajaa kuumana päivänä, silloin pää pystyy haihduttamaan kuumuutta
  • Jos haluaan käydä kaikki hienot pikkutiet niin päivämatkat kannattaa olla lyhyempiä

Lähtekää ihmiset ulos ja menkää jonnekin missä ette ole olleet aikaisemmin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s