Nyt kun on päässyt jo kohta kolme viikkoa nauttimaan off seasonista voi alkaa miettimään tulevaa.
Vuoden 2017 kuntotapahtumakalenteri alkaa hahmottua jollain tasolla. Päätavoite on IM Frankfurt heinäkuun alussa jota varten on mietteissä käydä joku puolimatkan kisa vääntämässä toukokuussa. Mahdollisesti vielä kesäkuun alun varttimatka.
Nikitan master planista innostuneena hahmottelin tulevan kauden suurimmat blokit isoon PK painotukseen ja hyvin lyhyeen kisaan valmistavaan blokkiin. Tosin pitää huomata että PK:n seassa on joitain max/voima/vauhtikestävyys elementtejä joten kyllä niitä matkassa on.
Viikottaiset treenimäärät pyörinee 8-10h talvikaudella ja 8-13h loppukeväästä ja kesäkuussa. Mä en usko että tälläinen perheellisen töissäkäyvän peruskuntoilijan kannattaa mennä Joe Frielin suosittelemiin 25-28h/vk treenimääriin ja kuvitella että siitä selviää loukkaantumatta kunnialla läpi.
Masterplani koostuu arviolta tälläsistä blokeista:
Syys-marraskuu – PK:
Uintia monipuolisesti -> Sunnuntain Masters ryhmän uinti 1.5-2h
Työmatkapyöräily 30-40min suunta 4-5pv per viikko + joku FTP/Sweet spot treeni joka toinen viikko
Pari perus PK:ta juosten ml pitkälenkki (15-20km)
VK juoksua (400m/800m/1000m vetoja) viikottain
1-2 uintia / viikko (kisavauhdin parantamista ja matkakestoa)
Kehon huoltoa
3. Huhti-toukokuu – PK-Build:
Ulos ajamaan lenkkejä, lopussa pitkät pyörälenkit kehiin (150-180km)
FTP/Sweet spot treeni viikottain
Juoksun viimeistelyt että se on ns. kunnossa + pitkät lenkit
Uinti rullaamaan
Kehon huoltoa
Työmatkapyöräilyjatkuu
(70.3 treenikisa?)
4. Kesäkuu – kisaan valmistavat treenit:
Kisaan valmistavat treenit (pari brickiä ja Big training day)
Tehot kuntoon mutta määrä alas
keventäminen
Työmatkapyöräilyllä tehtävä palauttelu keskiössä
Heinäkuun 9. 2017 klo 06:40-07.00 rolling startin aikana (eikö nyt soikkaan Scooterin Fire?) Langener Waldseellä ja sitten voidaan miettiä oliko tää taas hyvä idea.
Kun päättää että ei kisaile tänä vuonna ja pitää vähän niinkuin välivuoden triathlonista. Tämä näyttää tarkoittavan sitä että kuitenkin ilmottautuu parille puolikkaalle ja osallistuu niihin aika heikolla treenaamisella. :D
Nyt saatiin ensikertaa, tietääkseni, ison kaupallisen brändin kisa tänne pohjolan perukoille! Kyse siis Challenge Turku, puolimatkan triathlonista. Kisa oli reinkarnaatio viime vuoden Turku Triathlon Weekend:iin jossa kävin rypistämässä viime vuonna puolimatkan PB:n kokoon.
Tänä vuonna tarkoitus oli kokeilla että saako omaa puolikkaan fillaria ajettua nopeammin kun aikaisemmin, onhan Feltissä nykyään kisaräyhäkkäät Zipp:n kiekot alla. Oletus oli että uinti ei tule olemaan yhtä hyvä kun edellisenä vuonna ja juoksu vaikuttaisi olevan samalla tasolla tai hieman hiekompi kun viimeksi. Oletus oli että jos 5h-5:15 tulee niin voi ihan tyytyväinen olla. Onhan viimeisen kolmen kuukauden aikana tullut juostua massiiviset 129km, uitua 12km.. No fillaria olen polkenut vajaa 2000km maaliskuun puolen välin jälkeen.
Asiaan!
09:00 lähti Ammattilaiset matkaan ja 09:03 miehet 18-44 välistä viimeisenä 09:08 loput. Normaalille alkulämmittelyille ei jäänyt aikaa joten päätettiin seurakavereiden kanssa iskeä juttua lähtöä odotellessa niin että siinä tuli lämmin. Ainakin vähän.
Turun alueella oli satanut kohtuu runsaasti kisaviikolla ja sen kyllä huomasi Aurajoen virtauksessa. Se oli selkeästi reippaampi kun edeltävänä vuonna. Mutta kuten Alex Stubb lähdön haastattelussa sanoi, tänäkin vuonna, että ”on se hieno kokemus uida Aurajoessa luvalla ja selvinpäin”.
Ryhmittäydyin vasemmalle ja kohtuu eteen ajatellen että hätäisimmät voi rynnätä liikkeelle ja hitaat on takana. Tööt kaikui, pää alas ja pesukoneeseen. Aika kiva kuhina oli ensimmäiset parisataa metriä jossa jonkun jalka oli vähän väliä kädessä tai joku hylje ajautui kylkeen halaamaan. No eipä tässä oltu ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Rauhassa vaan ja kauhoo menemään niin matka taittui. Yritin keskittyä Sebastianin antamaan kommenttiin että liuttaa kättä noin 30cm syvyydessä eikä pinnan tuntumassa niin saa paremmin nostetta uintiin. Ekat poijut ja 90 astetta oikeaan, Auran poikki uintiin ja heti perään 90 astetta oikeaan ja alajuoksuun. Alkoi olla väljempää uida ja jono oli venynyt sellaiseksi että jokainen ui oman nopeuden mukaan. Jo kohta ohitettiin Suomen Joutsen, ihan mahtava uida vanhan puu fregatin ohi murtovedessä. S/S Borean kohdalla kaksi kännöstä oikeaan ja alkoi viimeinen rypistys rantautumiseen. Ensimmäinen ”hätä” tuli kun alkoi tuntua että uimalasi alkaa irrota päästä – ”onks uimalasit hajoamassa?”. Päässä pysyi rampille asti ja pystyi huokasemaan helpotuksesta.
T1 oli tehty pyöräpussi ja vaihtoteltta meiningillä joka tietty on vähän hitaampaa kun oman pyörän alla oleva vaihtoboksi, jota kyläkisoissa paljon näkee.
Sitten rassihommiin ja sopivasti alkokin tihuttamaan ja maa oli kostumassa ja märkä.
Alku kaupungista ulos oli aika suoraviivaista, paitsi että pari ratakiskot ylitettiiin. Jälkeenpäin harmikseni kuulin että monet oli kaatunut sateenliukastamissa kiskoissa! Urheilijoiden turvallisuus pitää olla prio 1 näissä hommissa ja varmasti ensi vuoden kisassa tämä on otettu jotenkin huomioon. Vaikkapa jos kaupan kumimatolla peitettäsiin kiskot.
Fillari oli märkää ja aika ikävää. Pelotti ajaa kovaa uudella asfaltilla ja sateella. Keli tosin on sama kaikille. Päätin luottaa watteihin ajossa ja ajaa samoilla tehoilla mitä kuukausi aijemmin Jöngköpingissä oli ajanut. Reitti oli tehty kolmesta 24,5km lenkistä ja siirtymistä. Ekalla lenkillä sai ajaa aika rauhassa keskarin noustessa sinne 35-40km/h välille. Samaa tahtia eteenpäin toinen kierros jonka lopussa noin 7 hlön ajoryhmä (ei beesannut) meni ohi ja nappasin siitä junasta kiinni. Juna katkesi kahdeksi palaksi aika nopeasti ylämäkivoittoisen pätkän alussa. Vaikka ei beesaa, eli aja toisen takana niin että saa siitä ilmanvastuksen takia apua, on paljon helpompi ajaa ryhmässä jossa kaikki ottaa vuoron vetohommissa ja näin koko porukka pitää kovempaa vauhtia koossa. No sillä vedolla tultiin vika 10km tultiin 38km/h keskarilla. Just se mitä kannattaa tehdä ennen juoksua :D
Vauhti hidastu viimeisillä ajokilsoilla ratakiskojen ylityksen ansiosta ja Garmin pysähtyi lukemiin 91,1km (virallinen matka noin puoli kilsaa lyhyempi) ja 2h29m27s => 36,6km/h average puolimatkan fillarisuorituksena.
Tyytyväinen!!
Juoksu lähti taas hieman tunnottomasti liikkeelle mutta ainakin alussa tuntui hyvältä. Juoma-asemalta Redbull (antaa kuulemma siivet) naamaan ja menoksi. Sade loppui ja vellova kuumuus alkoi muodostumaan. Ensimmäinen juoksurundi (noin 5,5km) meni kivasti ja vauhdit näyttivät olevan 5:04 luokkaa (ei muuten varmaan ollut noin kovaa). Seuraava rundi vähän hitaammin 5:18 (virallisesti) kun pysähdyin kaikille kolmelle huoltopisteelle. Kolmannelle kierrokselle lähdettäessä aloin törmäillä seura ja some tuttuihin.
Jokaiselle huoltopisteelle piti pysähtyä ja ottaa urkkajuoma ja vesi sekä yksi vesi päähän viilennykseski. Vauhdit himmeni ja virallinen kolmas kierros oli 5:25 keskarilla. Viimeiselle kierrokselle kun pääsi niin oli tarkoitus pitää vauhdista kiinni mahdollisuuksien mukaan ja viimeinen pätkä Aura sillalta maaliin (noin 2km) sitten vähän kiihdyttäen. No syke nousi ja tuntui pahemmalta mutta ei se vauhti tainnut paljoa nousta. Juoksussa kello pysähtyi aikaan 1:55:21.
Finisher paita ansaittiin ajalla 5:03:03, vähän hitaammin kun 2015 mutta paljon vähemmällä treenillä.
Täytyy kiittä kaikkia vapaaehtoisia ja kisan järjestelyporukkaa kuten myös Heikki Jaatista ja Kimmo Holmströmiä hyvästä kisasta! Kehitystä oli paljon edelliseen vuoteen!
Keski-ikäisen harhailua liikunnan parissa 