Eilen kisailtiin Jönköpingissä ensimmäinen Ironman 70.3, siis puolimatkan triathlon. Jönköping on pieni kompakti kaupunki tästä syystä Ironman brändi, rekat, liput jne näkyi hienosti katukuvassa jo pari päivää ennen kisaa.
Kisa järjestettiin siis ensimmäistä kertaa, mutta järjestelyistä tai muusta sitä kyllä ei huomannut. Tuntui kun olisi jo vakiintuneen organisaation kisassa. Isot pisteet siitä IM70.3 Jönköpingin jengille noin hetimiten.
Perjantaina check-in, ensimmäinen tutustuminen expoon (joka oli pienempi kun olisi halunnut) ja urheilija info. Urheilijainfossa painotettiin perinteisä, ei saa roskata, beesikieltoa ja keskilinjan ylittäminen on suoraan DQ! Aika perinteistä kamaa.
Reitti oli aika kivan tuntuinen. Uinti suoraan järvelle ja takaisin, ei ylimääräsiä kännöksiä ja vielä Rolling start (aivan loistava juttu). Pyörässä oli nousua aika runsaasti heti alussa 5-20km välillä, mutta sitten ajo olisi alamäkivoittoista. Yksi kovempi ja pidempi mäki oli 6-10km välissä. Juoksu oli 2,5 kierrosta keskustan ympärillä päättyen Rådhuspark:iin.
Illalla lauantaina yritin rakennella jotain suunnitelmaa kisaa varten, tämä osottautui varsin hankalaksi kun viimeiset kaksi kuukautta ruokavalio on ollut hiilariköyhää (idealla train low, race high) niin kisavauhtisia treenejä käytännössä ei ole tullut tehtyä ollenkaan. Juoksua on ollut tosi vähän viimeisen 90 pv aikana, samoin uintia. Pyörää on tullut poljettua paljon, mutta sekin pääosin pidennettyjä työmatkapyöräilyjä, aika vähän pitkiä lenkkejä.
Harukoin että:
- uinti noin 35min
- pyörä noin 2h45min-2h50min (tämä siksi että alun mäki hidastaa paljon ja voi viedä jaloista paljon pois)
- Juoksu noin 1h55min-2h
Tämä antaisi noin 5:30 luokkaan kisa-ajan.
Sunnuntaina ajoissa laittamaan T1/T2 kamat kuntoon ja hiippailemaan uintilämmittelyyn ja starttiin. Lämpät oli mahdollisuus vetää Vätternin ja Munksjön välisessä kanavassa jossa oli pieni virtaus käynnissä niin hetkittäin tuntui että uintihan kulkee tosi hyvin heti näin aamusta. :D
Menin Rolling Startin jonossa 32min ryhmän häntäpäähän juuri ennen 34min ryhmää ajatellen että 35min voi olla vähän liian hidas porukka ja silloin tulee helposti tönimistä kun pitää ohitella heti alussa porukkaa. Tämä käytännössä oli juuri oikea paikka itselleni. Uintiin päästettiin neljä uimaria neljän sekunnin välein kerrallaan. Näin pystyttiin alkaa itse uimaan omaa uintia heti eikä tarvitse mennä siihen perinteiseen painimoodiin jota isoissa joukkolähdöissä on.
Pip sanoi ajanottomattoo kun kävelin sen yli ja eiku uimaan. Alussa oli joitan uimareita jota piti ohittaa. Kun olitiin puolessa välissä kääntöpoijuille pääsin uimaan aika lailla omaa linjaa ja omaa uintia. Pieni sumppuuntuminen kääntöpoijuilla, mutta ei mitään rajumpaa. Toiselta kääntöpoijulta vaanrento uinti takaisin. Taas, kuten aikaisemminkin, alkoi tuntua haikealta että kohta se helppo osuus kisasta on takana ja alkaa se kilvan puuhaaminen.
Uinti 33:01.
Ainoa mitä voi kritisoida on matka uinnista T1:lle jokin verran pitkä, 600m joka on nihkeä juostava just uinnin jälkeen. No se on sama matka kaikille.
T1 kesti tyhjennystauon kanssa 5m57s
Sitten rassihommiin. Pyörittelin ensimmäisen vitosen jalkoja auki ja sykettä alas ja sitten alkoikin ne nousuosat. Päätin ajaa ylämäen niin varovaisesti kun vaan pystyn. Ja tämä pläni toimi hyvin kun päästiin suoremmille osuuksille.
Eka kymppi oli hidas 23 min ja keskari 26kmh. No ei siinä mitään nousua tuli kympin aikana 170 metriä (garminin mukaan). Siinä painoi ukkelia ja akkelia musta ohi oikeen roppakaupalla. Annoin niiden ajaa oman ajoin ylämäessä ja mietin että kun päästään tasaselle niin nähdään taas.
Kun päästiin tasaiselle ja alamäkivoittoisiin pätkiin niin fillari alkoi kulkea viime kesän tahtia, oliskohan uudet Zipp 404 hiilarikiekot niin paljon paremmat kun edelliset vai mikä oli. Mutta seuraavat kympit 35,6kmh/33kmh (huoltopiste)/38kmh/41,2kmh. Ohittelijoita ei juuri ollut enään tässä vaiheessa. Eikä juuri loppumatkassakaan. Ajettiin erään toisen kaverin kanssa pari kymppiä niin että toinen ajoi kärjessä ja toinen beesausvälin päässä takana niin että saatiin pidettyä kova vauhti päällä. Vaikka ei beesata niin porukassa ajaminen on huomattavasti parempaa kun yksin.
Vikalla kolmanneksella alkoi vastatuuli joka vei laskun tuoman nopeus boonusken pois, piti ihan itte ajaa koko matka. Sehän sopii mulle.
Yhden törkeän beesaushässäkän näin noin 70km kohdalla. kasassa oli noin 15 urheilijaa kolmessa rinnakkaisessa rivissä, noin kaks pyörän mittaa toisistaan. Ohittajat ei jaksanut ohittaa ja sisäreunassa ajajat eivät päästäneet ohittaneita sisään letkaan. Jotkut jopa ylitti tien keskiviivan. Tämä ottaa päähän vielä enemmän kun vieressä oli Race Marshall joka väähän laiskasti viitteli porukkaa hajalle mutta kortti (sininen tai punainen) ei heilunut kenellekkään. Heti kun oli mahdollisuus niin yhdessä pidemmässä mäessä oli pakko painaa ohi tikuilta ajaen kun muut ajoi putkelta.
Pyörä oli oikeen hyvä ottaen huomioon pitkien lenkkien ja kisatehoisten lenkkien puutteen. 2:33!
T2 taas tyhjennystauolla 2:41
Juoksupussista ei oikeen löytynyt juoksujalkoja vaan aika tönköt kalikat seiltä löytyi. Totesin että sen siitä saa kun ajaa fillarin yläkanttiin. Sama toistui Vantaalla viimevuonna. No sykkeet pysyi hallinnassa ja juosu eteni 5:15-5:25 vauhtia ja huollot lyhyesti kävellen. Juoksureitti oli oikeen kiva kun noin 8,5 kilometrin matkasta ehkä 5,5 oli keskustan alueella joka oli turvoksissa kannustavaan pourkkaa. Ja ruotsalaisethan kannustaa kaikkia, ei pelkästään omaa sukulaistaan joka on kisassa. Meillä on paljon opittavaa tästä Heija Heija Heija -kulttuurista!
Kokista ja vettä kaikilla juottoasemilla. Matkalla tsemppaamista kaikille suomalaisille joista osa jopa tajusi että nyt huudettiin suomeksi jotain. :D
Juoksun perinteinen loppurutistus ja maaliin virallisen kellon mukaan 1:50:59 juoksun jälkeen. Garmin näytti matkaksi 20,6 km, olisikohan se ollut oikeasti hieman alimittainen.
No oli miten oli, pääsin yksin juoksemaan alas punaista mattoa (aka magic carpet) ja tuulettamaan maaliinpääsyä ajassa 5:06:27.
Oikeen hyvin järjestetty kisa ja mahtava reitti. Mutta kaikkein parasta oli kannustus ja fiilis! Suosittelen tsekkaamaan jos se omaan kalenteriin sopii!
Keski-ikäisen harhailua liikunnan parissa 