Ironman nro 2 siirtyi tänään eteenpäin. Huomiselle Barcelonan kisalle tulee mun kohdalla merkintä DNS, – Did Not Start.
Kisaan valmistautuminen on mennyt hyvin, fillari on liikkunut ja juoksu kulkenut. Uinti on toiminut omalla tasolla kivasti ilman suurempia puskemisia. Kaikki siis on ollut kohdallaan. Datana tähän kissaan seuraava:
- Treenitunteja (kaikki) vuoden alusta 325h
- Juoksu 915km, suunilleen sama kun edelliseen IM:n
- Uintia 60km, suunilleen sama kun edelliseen IM:n
- Fillaria 3464km, melkein tuplat edelliseen IM:n verrattuna
- Kauden molemmissa TRI kisoissa omat ennätykset (OD, enkka parani n10m, 1/2 ennätys parani 14min)
Tiistai-keskiviikko yönä naama meni tukkoon ja kurkku kipeytyi, ääni painui maahan. Keskiviikkona oli aika henkisesti hakattu olo mutta toive oli vielä olemassa että ehkä tää menee vaan ohi.
Torstaina lensin perheen kanssa Barcelonaan ja iltayöllä ajomatka Calellakseen. Majoittuminen ja nukkumaan hyvin ansaittu uni kehiin.
Yön jälkeen olo oli parempi kun edellisenä päivänä joten päätin käydä rekisteritymässä ja teen testilenkin juosten ja uiden. Näiden jälkeen voi puntaroida että miltä tuntuu.
Juostessa 5:30 vauhtia 4km jalat oli kunnossa ja juoksu tuntui kevyeltä ja kimmoiselta. Tosin 20min juoksun jälkeen olo oli kun olisi juossut 10km.. Jälkeen päin tarkasteltuna syke oli 15 bpm korkeammalla kun viimeisen 100km fillarin päälle juostavan off the bike juoksun samavahtinen lenkki. Ei kovin hyvä merkki.
Pari tuntia myöhemmin kävin meressä uimassa kohtuullisen kokoisessa aallokossa 500m. Uinti kulki nopeasti mutta kohtuu kovallaa puuskutuksella. Rantautumisen jälkeen päässä vippasi suunilleen saman verran kun 2km uinnin jälkeen yleensä.
Päivällisellä huomasi selvästi että otsalohkossa vieläkin tykyttää ja on sellainen epäskarppi olo joka tulee kun on päässä painetta ja poski- ja otsaonteloissa ylimääräistä matskua. Toive oli ihmeparantumiselle viimeisenä yönä.
9h20min yöunien jälkeen olo oli parempi mutta painetta ja räkää vielä on. Ei voi muuta kun bite the bullet ja päättää etten starttaa kisassa!
Pettymys on luonnollisesti kova, mutta omalla terveydellä ei leikitä. Vaikka tiedän että osa jengistä olisi ehkä startannutkin huomisessa kisassa niin itte en riskeeraa jälkitauteja.
Nyt pieni lepopätkä ja nopealla ylimenokaudella raketamaan tämän pohjan päälle ensi vuotta. En vielä ole saavuttanut kaikkea mitä haluun täyden matkan triathlonin kanssa.
Huomenna kannustan suomalaisia triathleetteja, tuttuja ja tulevia tuttuja, runtuisiin suorituksiin kisaradan reunalla!
Tsemppiä kaikille IMBCN:n kilpailijoille!
Keski-ikäisen harhailua liikunnan parissa 