Turku Paavo Nurmi Marathon

14C. Tihkusade alkaa kun lähtöön on muutama minuutti. Juoksusää.

On aika lähteä vetämään pitkälenkki muutaman muun kanssa Turun keskustasta Ruissaloon. En ole Turussa juossut täyttä maraa aikasemmin vaan pari puolikasta. Muistikuva oli se että keskustassa on vähän mäkistä ja Ruissaloon mennessä maantie kumpuilee ja siksi reitti ei ole nopein mahdoollinen.

Tämä oli juuri niin kuin muistin ekalla kierroksella (21.1km) yritin pitää mahdollisimman tasaista vauhtia niin että jossain 5:30 tahdissa menisi koko juoksu läpi. Tietenkin alun innostus ekan kympin aikana vähän näkyi mutta aika tasaisesti se meni. Energiasuunnitelma oli selkeä, geeli joka 5km välein ja juottoasemilta vesi+kuntojuoma tartti sitä energiaa tai ei. Kun oikeesti sitä energiaa tarttee kumminkin.

Jossain 15km kohdalla aloin ihmettelemään että miten jengiä menee heittämällä ohi. Olenko mä hyytynyt vai mistä on kyse. Garminin mukaan vauhti oli just mitä piti. Sitten tuli havainto, ne on puolikkaan juoksijoita jotka lähti kiristämään vauhtia. En ole kuin kerran juossut maran, Budabestissä, niin että mukana on myös lyhytmatkalaisia. No hyvä että en lähtenyt kiristelemään tuossa vaiheessa.

Juttua iskettiin parin saman vauhtisen kaverin kanssa niin ettei suorastaan huomannut kun puolimatkan krouvi tulikin jo vastaan. Ja siinä vasta huomasi että kuin vähän porukkaa lähti toiselle kierrokselle. Juoksijoiden välit oli luokkaa 50m.

Tihkusade vaihtui kauniiksi aurinkoiseksi sääksi ja lämpötila, myöhemin PN stadionin mittarista tarkistetuna, nousi 20C luokkaan.

Aika yksin sai juosta sitä toista kierrosta, ei ollut mitään kummaa ruuhkaa. Ruissalossa mäet tuntui pahemmilta kun pari tuntia aikaseemmin ja vauhti vaihteli mäissä enemmän kun edellisellä kerralla. No ei mitään yllättävää.

Noin 34km kohdalla, josta tiettävästi maratonijuokseminen, alkaa alkoi kanssa juoksioita tippua kramppeihin ja muuhun. Vähemmän juosselle selkeästi lihasväsymys ja reilun kolmen tunnin lenkki kävi ylitsepääsemättömäksi. Tässä vaiheessa kuitenkin suurin osa on jo päästä kiinni joten ”shut up legs” ja juostaan maaliin. Ittellä ei mitään kummempaa seinää tullut vastaan, väsymys tietenkin mutta ei ongelmia.

Viimeinen kolme kilometria menee todella helposti kun juostaan Aura joen rantaa ja ihmiset kannustaa terasseilta. Viimeinen käännös ja rennon reippaasti loivaan alamäkeen maaliin.

Kello pysähtyi aikaan 3h53min, ihan kelpo juoksu siihen nähden että tähän ei valmistauduttu erikseen oikeastaan mitenkään.

Seuraavaksi pari viikkoa vähän kevyemmin ja sitten alkaa lokakuun alun ironmaniin tähtäävät treenit.

Ensimmäiset pitkät lenkit ja Vantaan Olympiamatka

Nyt kun Suomen kesä on kauneimmillaan niin on kiva käydä vetämässä noita pitkiä monen tunnin lenkkejä. Kuten tiedetään niin alkukesä on ollu tuulinen, jopa myrskytuulinen ja kylmä. Tämä periaatteessa on nihkeetä mutta fillarin kanssa tuonne vastatuuleen hyökkäily menee mäkitreenistä. On tullut ajettaua aika paljon ”huonoissa” oloissa ja näyttää että siitä on saanut jerkkua kampeen aika yllättävällä tasolla.

Pari viikkoa sitten käytiin porukalla ajamassa mun kevään ensimmäinen ”pitkä” pyörä. Osa porukasta oli ajamassa 200km pätkää ja mä sellasen 144km pituisen polkasun. Ensimmäinen puolikas reissusta oli aika tykkiin vastatuuleen polkemista ja aika heikolla keskarilla. Takas Inkoosta tulikin sitten fillari aika reippaalla keskarilla kun takaviistosta tuuli toistakymmentä metriä sekunnissa :D.

Tämä hyvä aerobinen pohja näkyi sitten Vantaan Olympiamatkalla, 6.6. Vantaalla oli melko viileä uinti (15C) ja joka oli tihkusateella lisätty. No ei se vedessä haittaa.

Uinti oli vähän hidas 27.19, joka on ymmärrettävää kun ei tuota uintia ole tullut juurikaan treenattua keväällä. Tuntui siltä että vähän uin ylimäärästä toisella kierroksen takasuoralla kun reitti taisi kääntyä vähän sisäreunaan.. Uinnin jälkeen sijoitus M40-49 sarjassa 14.

T1 oli kohtuullinen noin 3m40. T1 on mulle aina aika synkkä kokemus, päässä vippaa ja silmissä sumenee kun uinnin jälkeen nousee pystyyn ja juoksee (aina) jonkun nyppylän ylös.

Fillari lähti totutusti kivaa tahtia liikkelle kun reitti lähtee loivaan alamäkeen. Keskari taisi repiä reilusti yli 40kmh. Aika nopeasti lähdön jälkeen Erwin ajoi ohi ja lähdin hänen mukaan hänen pitämään vauhtiin. Puolitoista kierrosta työskenneltiin yhdessä ajaen kovaa kunnes huomasin että mä olin yhdessä käännöksessä noin 30m edellä. Mietin että mä ajan kovaa kunnes tuntuu liian pahalta ja annoin mennä. Kiinnitin huomiota siihen että kukan ei mennyt ohi vaan mä olin se joka ohitukset teki. No oli miten oli. Loppujen lopuksi kello pysähtyi aikaan 1:00:01 (virallisesti 40km garminin mukaan 38.3km) ja sijoitus fillarin jäkeen oli 3. !!!

Sitten päästiinin juoksuun joka oli huonoin suhteellinen sijoitus. En juurikaan ole tehnyt nopeuteen tähtäävää tekemistä ja sen kyllä huomasi. Juoksu kulki keskimäärin 5min/km tahtia, alamäessä vähän alle ja ylämäessä vähän yli. Ekakierros oli vielä jotenkin ok tokalla alkoi tuntemukset olla aika jännät ja syke lopussa anakynnyksen yläpuolella. Tunne ei ole uusi mutta maksimivedoista kun on aikaa niin se tuntui aika pahalle. Kuitenkin maaliin köpöttelyn jälkeen sijoitus oli 20.  ja kello pysähtyi aikaan 2:22:33. Ja samalla tuli hoidettua perusmatkan PB.

Jos suoritusta spekuloi niin mun pitäis juosta 41-44min kymppi tohon loppuun niin sijoitus pysyis hyvin. Mä en ole koskaan juossut alle 46min edes radalla, saati sitten triathlonin lopuksi.

Viime sunnuntaina juoksin vielä pitkän lenkin valmistautumisessa Paavo Nurmi marathoniin. Juoksu oli 30,5km ja aikaa siihen meni karvan alle 3h. Koko matkan tuli vettä ja oli kylmä. En tiedä oliko kyse huonosta tankkaamisesta, olosuhteista vai mistä mutta aika vaikeeta se loppu juoksu oli. Keskisyke ei ollut paljoa PK kynnyksen päällä joten liian kovaa ainakaan ei tullut juostua.

Juhannuksena ehkä pitää vielä juosta vielä yks vähän reippaampi parikymppinen ja sitten maratonivalmistelut on siinä.