Nyt on Frankfurtin Ironmanista aka. the longest day:sty mennyt viisi viikkoa. Ensimmäisten päivien ja oikeestaan parin viikon jälkeen oli vahvasti sitä mieltä että alan kevyesti hölkkäämään ja kasvattamaan viikkokilometreijä jotta treeni Amsterdamin maratoniin voisi oikeesti alkaa. Mutta ei se nyt ihan niin mennyt.
Ironman kisasta palautuminen kestää kuumassa kesässä pitkään!
Viime viikolla kävin kolme kertaa hölkällä, yht 32km sisältäen 7km, 10km ja 12km.
Seitsemän kilsan hölkällä meinasi taju lähteä kohdassa kolme kilometriä kun nesteet oli vähissä ja työmatkapyöräily 30km tuntui koneessa.
Viikonloppuna 10 ja 12 meni etanatahtia super slow tempolla. Nyt mietintä on siinä että koska voi alkaa juoksemaan, pk tahti kun kumminkin pitäisi olla siinä 6min/km kohdalla niin kuin se oli ennen IM:ää eikä 7min/km kohdalla kun se on nyt. Veikkaan että lihasvauriot ja kumuloitunut väsymys painaa vieläkin koneessa, vaikkei sitä muusta huomaa.
Fillaria voi polkea ja uimassa voi käydä tuntematta pahempaa damagea mutta juoksu ei kulje. Pitää antaa palautua ennen seuraavaa kiusaamista.
Triathlon tavoite on nyt hakusessa kun tähän kauteen ei paljon kannata enään yrittää ehtiä. Mutta mietinnässä on ollut syksyn täysmatka 2015 ja siellä loppuaika alkamaan 10h.
Keski-ikäisen harhailua liikunnan parissa 