Nyt on puolitoista viikkoa vierähtänyt maratonista ja valtaosin siitä on toivuttukin.
Ensimmäistä kertaa onnistuin saamaan juoksunjälkeisen flunssan. Se että johtuko asia pennunflunssasta vai maratonista niin sitä on vaikea sanoa. Kuitenkin ke-to kohdalla pää alkoi täyttyä räästä, ääni pettämään ja nenäsuihketta kului. Viikonloppu meni flunssalääkkeillä ja niistäen. Maanantaina sitten homma alkoi helpottaa ja eilen uskalsin käydä kokeilemassa lenkilläkin jalkoja. Jalat oli palautunut hyvin, vähän sykkeet oli korkealla mateluvahdissa mutta se voi johtua noin miljoonasta eri asiasta.
Nyt kantava ajatus on PK vuoden vaihteeseen asti ja sitten alka IronManiin tähtäävä treenijakso, puolivuotinen.
Hävisin Wilson Chebetelle, taas Amsterdamissa. Edellinen kerta oli 2011. No nyt vartin vähemmän kun edellisellä kerralla.
Sunnuntai, 20.10.2013, 16C, kosteaa. Klo 9:30 ja optimistinen ihmismassa lähti ryntäämään Amsterdamin Olympiastadionilta kaduille ja kanavanvarsille. Oma suunnitelma oli juosta noin 26min vitosia ekan 30 km ja sitten katotaan että missä mennään. Jos tuntuu missään kohtaan matkan varrella pahalta niin heti jalka kaasulta.
Juosku lähti hieman tönkösti liikkeelle kun olin seisoskellut puolituntia lähtökarsinassa enemmän vähemmän paikallaan. Noin 2km kohdalla ihmismato syöksyi Vondelpark:n ja siinä vaiheessa alkoi juoksu sujumaan. Vaikkakin aikamoista painiottelua vielä siinä vaiheessa tuo eteneminen oli. Pari kisaa myöhemmin juostiin Rijksmuseuminin läpi! Ensimmäinen kerta se on juosta maratonia museossa. Juoksu kulki ja syke pysyi hallinnassa ja aika matalana. Ruokataktiikkana olin päättänyt vetää yhden geelin 5km välein heti alusta pitäen että energiasta tuo juoksu nyt ei jää kiinni.
Näin sitä juostiin ilman mitään erikoisuuksia katsellessa maisemia ja lähinnä pidätellessä vauhtia. Jälkeenpäin huomasin että taisin juosta noin vitosen kilometrejä siinä 15km kohdalla. No silloin juostiin Amstelin varrella ihan tasaisella alustalla ja juoksumassa meni sitä tahtia.
21,1 km merkin kohdalla 1:48:46 ja olo hyvä eikä suurempaa ongelmaa ollut. Ehkä juomaa olisi voinut alkumatkalla juoda hieman enemmän.
Oikeestaan meni tuonne kolmen kympin kohdalle ennen kun vauhdinpito alkoi painaa ja päätin että juoksen mielummin pitäen sykkeen kurissa kun yritän juosta kellon kanssa. Aikaisemmin olen aina yrittänyt juosta kellon kanssa ja se on aina ollu huono idea. Samaan aikaan viitosen varrelle osui kaksi juottopistettä johon aikaa paloi pari kymmentä sekunttia molempiin. 30-35km vitonen 27:32m ja 35-40 väli 27:38m mutta selkeästi hitaampia pätkiä.
Kaksi viimeistä kilsaa yritin painaa kaasua taas alas mutta luulen että se oli enemmän fiilispuolen asia eikä vaikuttanut niinkään vauhtiin. Kun ohitin ”last km” merkin yritin juosta kiihtyvästi ja ohittelinkin aika hyvin porukkaa siinä vikalla kilometrillä ja useampia vielä stadionilla.
Kello pysähtyi 3:41:58! Uusi oma ennätys maratonilla on sitten hankittu!
Nyt kotiin palanneena fiilis on hyvä ja jalat kipeenä.
Mä käytin eilen aikaa miettiessä että miten toi sunnuntain hölkkä pitäis lähteä rakentamaan ja oon päätymässä varovaiseen lähestymistapaan.
Faktaat tiskiin:
kesäloman jälkeen on tullut juostua 385km tätä maratonia varten
ainoastaan yhden avainharjoituksen olen missannut
avainharjoituksia on ollut kaksi viikossa, tempo ja pitkälenkki
pisin lenkki ollut 26km
yli 20km lenkkejä 6kpl
erilaisia tempoja ollut 7kpl
yksi puolimaratoni kisana, pääkaupunkijuoksu
elopaino ei ole laskenut sinne minne piti kesän jälkeen vaan jäi 3-4kg yli
Yleisesti ottaen fiilis on hyvä kun juosen 5:10-5:20 min/km tahtia ja syke pysyykin silloin aika hallittavissa tasoissa. Ja nyt olen sitä mieltä että jos lähtisi tuolla tahdilla juoksemaan niin pitäisi päästä viimeiselle kympille aika hyvässä kuosissa. Kolmen kympin jälkeen voi sitten kirsitää tahtia jos nyt välttämättä haluaa.. Tuskin haluaa.
Viikko yhdeksän meni aika runsaasti tonne kuopan puolelle. Edellisen viikon sunnuntain lenkki, joka siis ei kulkenut, veti niin pahasti tyhjäksi että ei mitään järkeä. Lenkki ei ollut erikoisen pitkä (vain 25km), kova (keskari jossain 5:20) tai kuormittava (keskisyke 166). Mutta viikko teki tehtävänsä.
Maanantaina alkoi väsymys joka kesti pitkälle torstaille ja jopa viikonloppuun joten lepoviikko ja kevennys tuli selkeästi tarpeeseen.
Ma: fillarilla duunissa + 30 min altaassa kuviokellumassa
Ti: ei liikuntaa
Ke : fillarilla duunissa
To: fillarilla duunissa + kävely palaverista duunipaikalle 30min
Pe: fillarilla duunissa
La: 32min juoksua
Su: Vantaan puolikkaalla kannustamassa juosten edestakaisin yht 35min reipasta juoksua
Lyhyesti vois tiivistää että viikolla ei tullut tehtyä mitään erikoisen järkevää paitsi lepoa.
Alkanut viikko on sitten jo paljon paremman tikin omaava ja niin pitäisikin olla kun Amsterdamin maraan on TJ 5. Perjantaina lennetään Damiin ja sunnuntaina aamusta on sitten rypistys. Lähden sieltä tavoittelemaan PB:tä (nyt 3:49:56) about ajalla 3:38-3:45. Iso gäppi, tiedän mutta sinne mun tämän päivän kondikella pystyä juoksemaan maratoni.
Olipa tukkonen viikko. Aika selkeästi edellisen sunnuntain Pääkkäri rasitti tekemistä.
Pelottavana yksityiskohtana sunnuntain pitkällä lenkillä tuli jotain kivuntuntemuksia toiseen jalkapöytään. Teräviä ja hetkellisiä pistoja juoksun alkuvaiheessa. En jaksa uskoa mihinkään rasitusmurtumaan vaan enemmänkin taipuvainen uskomaan jalkapöydän kalvojen jumiin ja kireyteen.
Ma: fillarilla duunissa
Ti: fillarilla duunissa + 7km tukkosta juoksemista
Ke: fillarilla duunissa
To: fillarilla duunissa + 4x2km – ei ollu terävä olo vaan jalat vielä väsynyt
Pe: kävellen duuniin
La: täyslepo
Su: syysretkellä Seurasaaressa 2,5h + 25km vähän alle maravauhtia (5:20min/km) ei kulkenut
Keski-ikäisen harhailua liikunnan parissa 