Ironman Frankfurt recap

Frankfurter Allgemein kirjoitti että sunnuntaina 9.7.2017 on ”the longest day” viitaten siihen että jotkut triathlon-hörhöt tukkii keskustan ja tiet ja autolla ei pääse ajamaan joka paikkaan.

Ittellä oli the longest day, eikä kyseessä ollut se leffa jossa näytteli John Wayne.

Aamu alkoi huonosti nukutun yön jälkeen 3:50, unta oli ehkä tullut kaiken kaikkiaan joku 4-5h. No saa luvan kelvata. Nopeat aamutoimet ja aurinkorasvaamista jonka jälkeen brekkarille. 4:30 nopea aamiainen jossa pari leipää, mehua ja kaffe ja sitten bussille. Bussimatka meni aika sujuvasti ja T1:ssä oltiin hyvissä (5:30) ajoin ennen vaihdon sulkeutumista joka oli 6:15. Noin 5:40 tuli tieto jota age grouperit olivat odottaneet märkäpuvun käytöstä uinnissa. Virallinen veden lämpötila oli 24.1C eli meillä oli mahdollisuus uida märkkärillä, pro:t ui ilman.

Suuntasin T1:n vaihtoteltoille laittamaan märkäpukua päälle ja törmäsin Mikkosen veljeksiin joiden kanssa juteltiin vähän ennen uimaverran alkua. Kun ehdin rantaan niin aikaa oli vain muutama minuutti ennen kun vedestä piti olla poissa joten aikaa oli noin 200-300m kastautumiselle.

Rolling startissa menin 1:10-1:20 karsinan alkuun koska arvelin että uinnissa menee noin 1:10. Sitten odottamaan ja katsomaan prosarjan lähtöjä. Pro miehet lähti 6:30 ja naiset 6:32 liikkelle. AG:t starttasi 6:40 alkaen. Itte olin vedessä juuri ennen seitsemää ja nopeasti huomasin että olisin voinut olla vähän nopeampien kanssa uimassa koska ohittelin jengiä aika paljon ensimmäisen 1500m kierroksen aikana. Toisella kierroksella 2300m uinti oli tasaista ja mukavaa läpsyttelyä.

Uinti 1:08:31

”Nopea” T1 ja pyörälle. No nopea ja nopea, lähinnä niin että meni rauhallisen reippaasti eikä sählänyt niin pääsee reippaammin läpi.

Fillari lähti kivaan mäkeen menemään 180-200w tehoilla ja tuli samalla se normaali pseudo hyväfiilis että hyvin kulkee. Ja kulkihan se kohtuu hyvin ja aika tapahtuma tylsästi. Ajelin aika tarkkaan wateilla kiinnittämättä liikaa huomiota siihen mitä muut teki. Mitä nyt välillä piti päästä joistan ohi.

Ekalla kierroksella oli aivan luvattomasti pyöräsikailua, hirveetä beesaamista ja pahimmillaan seitsemän rinnan ajavaa pyöräilijää. Ja tuomarit vieressä! Tuli mieleen ihan Vuelta de IronmanBarcelona joka oli aivan törkeetä. No toiselle kierrokselle mennessä alko pena-kortit heilumaan ja oikeutetusti jengiä sakotettiin.

Oli kuuma! Joka huoltoasemalta pullo vettä (lähinnä päälle kaadettavaksi) ja pullo kokisvettä.

Noin 40km ennen maalia oikea reidenlähentäjä alkoi krampata, mietin että just just, suolatabuja olin kuitenkin vetänyt 1 per 30min ja se ei tainnut riittää. Tuplasin suola-annoksen ja himmailin 10km ja helpotti.  Vasta vikassa Heart brake hillissä reisi vihotteli uudestaan mutta pienellä asennon korjaamisella sain tilanteen hallintaan. Mietin että juoksusta tulee jännä. Fillarin viimeinen pultoistatuntia alkoi tuntua että olkapäät palaa ja mikään viilentäminen ei riitä. Aurinkorasvan teho oli loppu.

Fillari 5:41:17

Näin T2:n tullessa ”maailman kauneimman lipun” kuten Peter Selin aina mainitsee ja perheen lippua heiluttamassa. Piristi kummasti. Juoksuun mennessä oli aika epäselvää miten kroppa kestää kuumuuden. Varjossa oli silloin noin 30-32C, ei juuri tuulta ja ei juuri pilviä. Siis auringossa lämpöä oli selvästi enemmän. Fiilis oli kun olis mennyt haaleaan saunaan juoksemaan.

Alunperin oli miettinyt että lähden 10min juoksua ja 2min kävelyä taktiikalla heti alusta mutta kun reitin varrella oli noita huoltoasemia keskimäärin 2km välein, oikeesti osa oli lähes 1km ja toiset varmaan 2,5km välein, niin hölkkään asemalta toiselle ja jokaisella asemalla tankkaan ja viilennän. Vettä päälle ja hattuun +  jäitä puvun sisään etu ja takapuolelle. Tällä taktiikalla homma pysyi koossa 25km kohdalle jossa piti ensimmäisen kerran kävellä vähän.

25-32km oli hankalaa. Kuuma, jano, vessahätä, jomotti, kuumotti, kengät märät, hiertymiä, palaneet olkapäät ja niska. Hankalaa. Hölkkää-kävelyä-hölkkää-kävelyä. Kuuma.

Vikalle kierrokselle lähtiessä näin Erwinin kun hän oli kaartamassa maaliin ja hän muistutti että kolmas kierros on pahin. Näinhän se on. Tästä sain taas vähän lisää virtaa ja sain käännettyä kävely-hölkän hölkkä-kävelyksi. Eihän tosin toi ripeän kävelyn ja hitaan hölkän ero ole kun 30-45s/km ja 10bpm mutta niissä on huomattava henkinen ero.

Vihdoinkin 40km kohdalla sain viimeisen kierroslenkin käteen joka oli punainen. Puoli kilsaa tämän jälkeen mut ohitti pari saksalaista jotka myös oli menossa maaliin ja hyppäsin heidän beesiin. Näin vikat pari kilsaa meni yllättävän kivaa vauhtia 6:30-6:00 väliin.

500m ennen maalia Garmin kuoli! Se siitä Strava-merkinnästä sitten.

Parisataa metriä ennen maalia sienet pois puvusta ja hatusta, numero suoraan ja aurinkolasit ojoon lippiksen päälle.

Perhe kannusti maailman kauneimman lipun kanssa viimeisillä metreillä kun kaijuttimistä kuului ”Thoopii Thuomiinen aus Finland YOU ARE AN IRONMAN”! Oli pakko tuuletella.

Juoksu 5:21:00

Ironman Frankfurt 2017 : 12:20:20

Mitalli kaulaan ja athlete gardeniin. Siellä siviilikamat päälle ja yksi alkoholiton olut naamaan, koska oluthan on parasta palautusjuomaa. Eiks niin.

 

Mitä tästä opimme. Kuumassa juokseminen on hirveetä varsinkin jos on painava kaveri. Kuumaan pitäis pystyä totuttelemaan, helppoa Suomessa, ennen kuuman kelin kisoja. Laita aurinkorasvaa, 50 kerrointa, ennen kisaa ja joka välissä. Aurinkovoide kantsisi laittaa special needs kassiin fillarin ja juoksun ajaksi että voidetta voi lisäillä. Ja viimeiseksi ironman juoksu on ehkä henkisesti pahempi kun fyysisesti, mutta jos vaan liikkuu eteenpäin niin jossain vaiheessa matka loppuu. Embrace the suck!

Huomenna starttaa IMFrankfurt

Viimeksi kun olin valmistautunut täyden matkan triathloniin, IM Barcelonaan, kävi huono tuuri kun sain flunssan kisaviikolla ja nimen kohdalle kirjattiin DNS. Huomenna olisi henkinen ”revanssi” tiedossa täydestä matkasta.

Valmistautuminen on ollut haasteellista tähän kisaan, syksyn pitkä sairastelu vei pohjakunnon ja viime vuonna diagnosoitu rasitusastma on hankaloittanut tekemistä huhtikuusta asti. No selitykset on selityksiä. Totuus on se että vuoden vaihteesta vappuun meni pohjien uudelleen rakentamisessa ja siitä sitten pyörähti käyntiin 7 viikkoinen valmistautumisohjelma josta oli mainintaa jo aikaisemmin.

Valmistava build onnistui aika hyvin ja Vantaan triathlonissa sain kuitenkin rypistettyä ihan kelpo tasomittauksen. Ainoastaan viimeiset kevennysviikot on mennyt vähän niin ja näin.

Nyt jännittää se että kun huomenna on about 30C (ja mä isona jäbänä en tykkää kuumasta) että mitä toi lämpö tekee muutenkin rankan päivänä jälkeen juoksulle. Nyt on nimittäin todennäköistä että Langener Waldseen veden lämpötila on yli 24,5 ja meillä on edessä uinti ilman märkkäriä. Ittehän en omista SwimSkiniä joten pitää uida kisa-asussa tai tsimmareissa.

Huomenna nautiskellaan ja mennään lämmön mukaan!

Tsemiä muille Frankfurtin ja Rothin starttaajille!

Ainiin, projekti 10 000 askelta päivässä saavutti 200 perättäistä päivää eilen. Veikkaan että maanantaina saattaa tulla ensimmäinen päivä vähään aikaan jolloin askelia ei tule kokoon..

Build viikot 2-5

Aika reipas toi Frankfurtin build suunnitelma jonka sovelsin Lance Watsonin 10h week IM trainin plan -ohjelmasta.

Ohjelma on aika fillari painotteinen ja tosi vahvasti brick painotteinen. Käytännössä kaks-kolme kertaa viikossa juostaan ja pyöräillään peräjälkeen.

Arki meni parilla uinnilla, veto+matka ja kahdella puolitoista tuntisella Sweetsport + juoksu treenillä yht 4h. Viikonloppusin sitten oli 6h treenisettejä. Uutena kokemuksena oli 2h juoksua+4h fillaria, tässä järjestyskessä, yhdistelmätreenit jotka tuntui aika jännältä.

2-4 viikot meni aika hyvin ohjelmaa mukaillen, mitä nyt pari uintia jäi tekemättä ja viikon 4 lopussa oli Vantaan Triathlonin varttimatka. Viikko 5, viime viikko, meni aika pieleen koska alkuviikon olin duunimatkalla ja sitten Juhannus olikin jo käsillä.

Vantaan triathlon meni yllättävän ok siihen nähden että kolme päivää aikaisemmin olin ajanut 6h/172km pitkän ja en  juuri ole juossut tehoja ja vaan neljä viikkoa ajanut kynnystreenejä fillarilla.  Loppuaika oli 2:24:31 jossa uinti meni (viralliseset ajat) 25:31, fillari 1:02:04 ja juoksu 52:14.

Nyt alkaa olla iso duuni Frankfurttia varten tehty startti on enään 13 pv. Vaikka nyt näyttää että Finisher paita on ihan hoidettavissa niin kyllä olisi ollut mukava saada muutama pitkä fillari vielä alle. Perinteisen lämpötilajännityksen lisäksi pitää jännittää sitä että onko uinti märkkärillä vai ilman. Ei-märkkäriuinnin lämpöraja on 24,5c ja nyt epävirallisen mittauksen mukaan järven lämpötila on 23.5c.

 

 

Build viikko 1

1/5 kisaan valmistava treeniviikko meni melkein suunnitelman mukaan.

ma) uinti 45min: matkan läpsyttelyä
ti) 1h kynnysfillari (mittariin oli jääny FTP kynnys 40w korkeammallae kun missä se tuntuis nyt olevan) joka meni aika max osastolle + 30min juokusu off the bike
to) 1h mäkivetoja juosten, 8×1.5min mäkiveto noin 5% mäkeen kävelypalautuksella
la) 143km fillarilenkki 5h10m + 6.8km off the bike juoksu/42min = vaihtoineen 6h treenipäivä

+ työmatkapyöräilyä ja joogaa noin 3h

Uintivedot jäi tekemättä.

Koska lepoa oli aka paljon niin koviinkin treeneihin oli hyvin palautunut. Treenit kulki aika hyvin ja mieli oli virkeänä.

40 päivää IM Frankfurttiin

Ihmisen mieli on kyllä kumma

Nonniin, tässä taas on vierähtänyt pari kuukautta kirjoittamatta. Hirveesti ei mitään isoja läpimurtotreenejä ole ollut. Koska aerobiset treenit ei ole kulkenut suunnitellusti niin fiilis on ollut jossain määrin skeptinen yhdeksän viikon päästä olevaan IM Frankfurttiin.

Fillari olen ajanut säiden puitteissa. Aika paljon lenkeistä olen jyrännyt fat bikellä.  Kuukausi sitten sain ensimmäisen Veikkolaan suuntautuneen maantielenkin ajettua, 8.4. ja hetken juhlin että nyt alkaa maantiekausi mutta kotimaan kevät taas puuttui peliin. Takaisin fat biken päälle. Onnistuin jopa puhkasemaan fätin eturenkaan kaks viikkoa sitten kun päätin ajaa Bodomin ympäri sillä renkaalla. No onneksi silloin oli Bembölen Kahvitupa lähellä jossa lämpimässä saattoi venata  kyytiä.

Juokusua on ollut viikottain mutta aika hidasta tekemistä on ollut. Pari kertaa nyt yrittänyt ”avata tehoja” mutta parin kilsan päästä alkaa keuhkot viheltämään ja syke karkailee. Kevät on taas aktivoinut mulle diagnosoidun rasitusastman. Kun astma ei vaivaa koko ajan niin sen vähän niinkun unohtaa normitilassa ja sitten tulee joku vetotreeni vastaan..

No mutta eilen ajoin tuulesta huolimatta ensimmäisen pitkän, yli satasen, maantielenkin vanhaa Giro d’Espoo reittä ja ajo meni olosuhteisiin nähden oikeen kivasti. Keskarit ei tietenkään ole mitään superia mutta tuntuma oli aika hyvä ja väsähtämistä ei liikaa käynyt. Ajo oli 120km ja kesti 4h40m eli matka taittui noin 26kmh keskarilla. Jos olisin ajanut tempofillarilla niin ehkä keskari olisi ollut kilsan kaks nopeampi joka alkaa olla jo okei.

Eilisen lenkin jälkeen on sellainen fiilis että hei, tässähän on vielä puoltoista kuukautta hyvää tekemistä aikaa ja eiköhän jotenkin kisaan mennessä saa kondiksen ja tuntuman varsin ok:lle tasolle.

IM Frankfurttiin on 9 viikkoa ja 63 päivää!

PK is the king

Sain tuomion Teskun kuntotestistä viikko sitten. Jos ollaan rehellisiä niin tulos oli aika lailla sitä suuntaa mitä kuvittelinkin.

Kynnysvauhdit oli laskenut edellisestä testistä jonkin verran samoin sykkeet himpun verran. Tosin edellisestä testistä on nyt 4 vuotta aikaa ja silloin tein testejä pääfocuksena maratonien juokseminen. Nyttemmin on toi triathlon vähän ollut enemmän tapetilla :D

Tesku mittaa perinteisellä nipistystekniikalla laardiprosentin ja antaa rasvan tiputus tavoitteen kiloissa. Vaikka paino on 9kg ylempänä kuin edellisissä mittauksessa niin rasvaa oli tullut vain 2kg lisää. Nopea johtopäätös on että joko mä oon bulkannut 7kg lisää tai on ollut testissä aika roteva turvotus :D. Massan lisääntyminen ei tosin ole ehkä se paras juttu tässä kesän IM Frankfurttia silmällä pitäen, mutta jos on tullut voimaa lisää niin eiköhän se vähän painavampi kroppakin liiku hieman paremmin.

Yhteenveto Teskun testistä:

  • PK: Hyvä (4)
  • VK: Hyvä (4)
  • MK: Erittäin Hyvä (5)

Tuloksista innostuneena kävin hölkkäämässä Esportissa 2h PK sykkeellä ja sunnuntaina 3h Fat bikellä rullaamassa. PKn parantamisen sivujuonteena mullahan on ”10 000 askelta päivässä” -projekti menossa, nyt on 78 pävää koossa. Toivottavasti saan 100 päivää kokoon :D

 

Pieni flunssan poikanen ja Teskun kuntotesti

Helmikuun alkuun iski, taas, pieni flunssan tynkä. Yskitti ja pari päivää veti veteläksi ja kaikki kuormittava treeni jäi pariksi viikoksi taka-alalle.

Viime viikolla uskalsin tehdä ensimmäisen kuormittavamman treeniin 5 x n.250m juoksun muodossa ulkona. Se tuntui hirveeltä monellakin tavalla mutta flunssa ei vaivannut enään.

Tämä viikolla on onnistunut ihan ok treenaaminen mukana 3km uinti ja 10x400m juoksuvetoja minsan palautuksilla. Viikon laktaattimyrskyn kruunasi tänään tehty Teskun  kuntotesti. Testi on 5-6x1000m nousevalla rasituksella ja otetaan veritippa jokaisen vedon välissä maitohappotestiä varten. Tämä testi antaa testaushetekstä hyvän kuvan PK-VK-MK tasoista ja on hyvin tarkka ja luotettava.

Olen tehnyt Teskun testin aikaisemminkin mutta edellisestä mittauksesta on hetki aikaa. Aika tosissaan on kullannut muistoja ja ehkä myös se etten ole tehnyt käytännössä ollenkaan MK treenejä enään pitkään aikaan. Kun viimeiselleä kahdella kilsan vedolla mennään MK kynnyksellä ja sen yläpuolella, toka viimeinen noin kynnyksellä ja vimeinen km niin kovaa kun pääsee, niin laktaattimyrsky on aika kova. Ja kun en ole tehny MK vetoja niin isoon maitohappomäärään en myöskään ole tottunut. Ja maksimi hapot on todella höpön tuntuisita :D

Tänään, sarjassa pojat 41v, kellotin maksimisykkeet 192bpm:n. Tässä on hyvä esimerkki siitä että se paljon käytetty kaava 220bpm-ikä on maksimi antaa tuloksen joka heittää todella paljon todellisuudesta. Ittellä laskennallisen (179bpm) ja todellisen (192bpm) välillä on jo aika iso ero.

Älä koskaan luota laskennallisiin kynnyksiin tai mittareiden oletusrasituskynnyksiin. Mene asiantuntijan testiin ja selvitä oikeat kynnysarvot!

Taas yksi kuntoilublogi ilman mitään ammattimaista lähestymistä. Keski-ikäistyvän miehen tappelu kondiksen puolesta.

Matkalla Spartaan

Taas yksi kuntoilublogi ilman mitään ammattimaista lähestymistä. Keski-ikäistyvän miehen tappelu kondiksen puolesta.

Maaliin saakka

Taas yksi kuntoilublogi ilman mitään ammattimaista lähestymistä. Keski-ikäistyvän miehen tappelu kondiksen puolesta.

Juoksua arjessa - Atte Sakari

Taas yksi kuntoilublogi ilman mitään ammattimaista lähestymistä. Keski-ikäistyvän miehen tappelu kondiksen puolesta.

Ultramanta

Taas yksi kuntoilublogi ilman mitään ammattimaista lähestymistä. Keski-ikäistyvän miehen tappelu kondiksen puolesta.

Jarirunner

Taas yksi kuntoilublogi ilman mitään ammattimaista lähestymistä. Keski-ikäistyvän miehen tappelu kondiksen puolesta.

Proud to be a workoutaholic

Taas yksi kuntoilublogi ilman mitään ammattimaista lähestymistä. Keski-ikäistyvän miehen tappelu kondiksen puolesta.

Matsku treenaa

Taas yksi kuntoilublogi ilman mitään ammattimaista lähestymistä. Keski-ikäistyvän miehen tappelu kondiksen puolesta.

Garmin Finland Blogi

Taas yksi kuntoilublogi ilman mitään ammattimaista lähestymistä. Keski-ikäistyvän miehen tappelu kondiksen puolesta.

Triathlonhaaste

Taas yksi kuntoilublogi ilman mitään ammattimaista lähestymistä. Keski-ikäistyvän miehen tappelu kondiksen puolesta.

Treenaamisen sietämätön keveys

Taas yksi kuntoilublogi ilman mitään ammattimaista lähestymistä. Keski-ikäistyvän miehen tappelu kondiksen puolesta.

Tri fat ass! Tri!

Taas yksi kuntoilublogi ilman mitään ammattimaista lähestymistä. Keski-ikäistyvän miehen tappelu kondiksen puolesta.

Haastetta elämään

Taas yksi kuntoilublogi ilman mitään ammattimaista lähestymistä. Keski-ikäistyvän miehen tappelu kondiksen puolesta.

Bonuskierros

Taas yksi kuntoilublogi ilman mitään ammattimaista lähestymistä. Keski-ikäistyvän miehen tappelu kondiksen puolesta.

Hyvällä Höökillä - Jalkamatkailijan tarinoita ja ajatuksia

Enemmän kuin pelkkä harrastus - Kestävyys

Road to Kona

Taas yksi kuntoilublogi ilman mitään ammattimaista lähestymistä. Keski-ikäistyvän miehen tappelu kondiksen puolesta.

Se, mikä ei tapa, vahvistaa.

Taas yksi kuntoilublogi ilman mitään ammattimaista lähestymistä. Keski-ikäistyvän miehen tappelu kondiksen puolesta.

Angus Smith - Triathlete

Follow my journey as a student triathlete striving to achieve on the international stage

Sata paria lenkkareita

Polkujuoksijan kivet ja kannot

Triathlonistin Sporttiblogi

Taas yksi kuntoilublogi ilman mitään ammattimaista lähestymistä. Keski-ikäistyvän miehen tappelu kondiksen puolesta.

Venla Koivula-Huttunen »

Taas yksi kuntoilublogi ilman mitään ammattimaista lähestymistä. Keski-ikäistyvän miehen tappelu kondiksen puolesta.